Varhaiskasvatuspiireissä keskustelu käy kuumana siitä,
millaista varhaiskasvatuksen pitäisi olla. Osa haluaisi rajata oikeutta ja osa
tehdä siitä jopa pakollista yli kolmevuotiaille lapsille. Ne, jotka puhuvat
pakollisuudesta vetoavat siihen, että tällä taataan tasa-arvoisuus oppimiseen
kaikille lapsille. Pakollinen varhaiskasvatus saattaisi paljastaa myös lasten
oppimishaasteita aikaisemmin ja niihin voitaisiin puuttua ja aloittaa kuntoutus
aiemmin.
No mikä varhaiskasvatusmuoto sitten olisi pakollinen? Tällä
hetkellä varhaiskasvatuksen kenttä on laaja. On perhepäivähoitoa eri muodoissa,
päiväkotihoito ja erilaisia avoimia varhaiskasvatustoimintoja kuten kerhoja.
Jos pakollisuudesta alettaisiin tosissaan puhua, niin mikä näistä muodoista
olisi pakollinen, vai saisiko silloin kuitenkin edelleen valita palvelun?
Jos valinnanvapaus säilyy, niin silloin kysymykseksi jää
edelleen toiminnan laatu. Palvelun pariin voitaisiin pakottaa, mutta mikä
takaisi tasapuolisen laadun eri järjestäjien välillä? Perhepäivähoitoa oltiin
yhdessä välissä ajamassa alas sen vuoksi, että perhepäivähoitaja joutuu yksin
painimaan lasten haasteiden kanssa ja perhepäivähoitajan koulutus, jos
sellainen hänellä on, ei välttämättä riitä ongelmien ratkomiseen. Kerhotoiminta
on puolestaan osapäiväistä ja erilaista kuin kokopäivähoitoa tarjoava päiväkoti.
Toimintamuodot
jo haastavat laatua, mutta iso ongelma on myös laadunohjauksessa. Varhaiskasvatukseen
on tehty laatuasiakirjoja, mutta laatu on edelleen epätasaista. Jos varhaiskasvatuksesta
halutaan pakollista, laatuun on myös panostettava. Jos varhaiskasvatuksesta
halutaan tasa-arvon tuojaa, laatu pitää olla määritelty ja sitä pitää
tarkkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti