Kiitos kuluneesta vuodesta 2015 ja hyvää alkavaa vuotta 2016!

Vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan. Tarkastelu menneeseen vuoteen ja skenaarioihin tuo esille sen, että monista pestel-analyysin muutostekijöistä puhutaan päivittäin tai ainakin lähes päivittäin uutisissa. Muutostekijöitä seuraamalla ja listaamalla niitä, tulevaisuutta voidaan ennakoida ja luoda erilaisia mahdollisia tulevaisuuskuvioita. Meistä jokainen voi siis omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millainen huominen on. Näillä ajatuksilla kiitän lukijoita ja toivotan hyvää alkavaa uutta vuotta 2016!

PESTE(L)-TAULUKKO

Muutostekijä	Ilmiöt
Poliittisia & lainsäädännöllisiä muutostekijöitä	Lainsäädäntö, EU-säädökset, julkiset hankinnat, laatujärjestelmät, työlaki, etuudet, säädökset, rajoitukset, poliittinen ja taloudellinen vakaus, määräykset, hinnoittelu   julkinen sektori –yksityinen – kolmas sektori, lainsäädännön rajoitukset, kansainväliset sopimukset, EU:n vaikutus; kuntarakenneuudistus
Taloudellisia muutostekijöitä	Taloussuhdanteet (nousu/laskukausi), kilpailukyvyn muutokset, globalisoituminen, paikalliset-kansalliset-kansainväliset vaikutukset, verot, korot, kuluttajien luottamus, vapaa kaupp, valuutan vakaus, koulutustaso, työllistämiskustannukset, tulotasot, työttömyys, yrittäjyys, julkinen sektori –yksityinen – kolmas sektori, Maailman, Euroopan, alueen talouskehitys, talouskriisit ja lamat, julkinen rahoitus, ostovoima, työllisyyskehitys
Sosiaalisia & kulttuurisia muutostekijöitä	Kulutuskäyttäytyminen, työvoiman tarve- ja saatavuus, työhön suhtautumisen muutokset, väestön ikärakenne, muuttoliike, osaaminen, hyvinvoinnin kasvu, koulutustaso, mielihyvä, vapaa-aika, eliniän piteneminen, eläköityminen, kulttuurierot, ekonominen asema, koulutus, kulttuuri, yrittäjyys, asenteet, brändit, Arvot, väestökehitys- ja ikärakenne, perherakenne, muuttoliike, kulttuuriset tavat ja alakulttuurit
Teknologisia muutostekijöitä	virtuaalimaailma, verkostoituminen, teknologian muutokset, informaatiojärjestelmät, some, teknologian määrä (tietokoneet, puhelimet…), uudet kommunikointijärjestelmät, uudet keksinnöt, IT, sosiaalinen media ja verkkotyö, teknologiset innovaatiot
Ekologisia muutostekijöitä	globaalit luonnonvarat, ympäristöongelmat, EU, luonnonkatastrofit, kierrätys, jätevaatimukset, Energiakustannukset, vihreä imago, ympäristöystävällinen asenne, ympäristötietoisuus, asumismuodot, liikenne

 

Skenaario 8: Teknologia

 

Teknologisia innovaatioita tarvitaan jatkuvasti, jotta talous saadaan pysymään vakaana. Hieno ja paras teknologia on vain harvojen saatavilla, joten kansalaisten eriarvoisuus lisääntyy. Samalla teknologian kontrolli vahvistuu. Nettivakoilu myös siirtää ihmisiä pois netistä. ja uusia suojattuja informaatiokeinoja havitellaan. Uusi teknologia on kuitenkin vain harvojen ulottuvilla, joten teknologian osaaminen korostuu.

 

Skenaario 7: Oma yksityisyys

”Verkossa oma identiteetti ei ole enää niin selvästi esillä. Kaikkea ei haluta jakaa kaikille. Etenkään omaa yksityisyyttä ei haluta levittää toisille ja erilaiset roolipelit valtaavat alaa sen sijaan, että omalla identiteetillä esitettäisiin asioita.”

Skenaario 6: Ekonomia

"Omat ideat rekisteröidään ja suojataan elannon saamiseksi. Konkreettinen raha on kadonnut. Palvelut ovat verkostoituneet ja suurin osa tilataan ja maksetaan verkossa. Koska ostot tapahtuvat verkossa, brändäys ja markkinointi ovat äärettömän tärkeitä yrityksille. Tuotteiden laatuun on panostettava, koska ostaja tilaa tuotteen näkemättä sitä konkreettisesti ja palauttaa tuotteen helposti, jos se ei vastaa laatuodotusta."

 

Skenaario 5: Työmuodot

Yrittämisen ohella työmarkkinat ovat muuttuneet ja työmuotoja on erilaisia. Työmuotojen erilaistuminen mahdollistaa äideille työssä käymisen ainakin osa-aikaisesti paremmin kuin tänä päivänä. Perinteisiä ammatteja on kadonnut ja tilalle nousee lisää virtuaalityötä ja etätyötä. Työ muuttuu tekijöiden myötä. Pätkätyö on haluttua, koska oma aika on myös tärkeää. Etsitän uusia innovaatioita, joilla elannon voi saada helpolla. Helppo työ, helppo raha on ihanne työnkuva. Työn pitää myös arvotettua. Vihreä imago on tärkeää. Työmatkailu vähentyy verkossa tehtävän työn kautta. Työstä tulee joustavampaa ja ympäristöystävällistä, kun yksityisautoilu vähentyy verkkotyöskentelyn myötä.

Skenaarion 4 tarkastelua

Uuden hallituksen kaavailujen pohjalta skenaario 4, lasten hoidosta, näyttäisi mahdollisuuksia antavalta. Jos päivähoito tai varhaiskasvatus yleisesti kallistuu ne onnekkaat, joilla on isovanhempien hoitoresurssit käytettävissä varmasti turvautuvat niihin enemmän eli isovanhemmista saadaan lisäresursseja lastenhoitoon. Sama resurssi varmasti auttaa myös, jos subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehdään muutos uuden varhaiskasvatuslain pohjalta.

Varhaiskasvatuksen talousmenojen kiristämisen myötä myös erilaisia palvelumuotoja joudutaan pohtimaan. Ryhmäkokojen mahdollinen kasvattaminen myös haastaa varhaiskasvatuksen keksimään uusia tapoja järjestää palvelua, koska monissa paikoissa tilat käyvät ahtaiksi. Myös subjektiivisen oikeuden poisto haastaa palveluiden kehittämiseen. Tämä ennustaisikin siis uusien palveluiden tuloa markkinoille. Vielä kun tähän lisätään se, että varhaiskasvatuksesta mahdollisesti halutaan pakollista koulutuksen tasapuolisuuden nimissä, ollaan tilanteessa, jossa uusia palvelumuotoja on mietittävä.

Palkkatasoa hallituksen kiristynyt talouspolitiikka ei lupaa, joten yhteiskuntasopimukseen on jo sidottu varhaiskasvattajat ennen muita. Lisää lapsia, ei lisää liksaa ja työn määrä kasvaa. Uutta työtä alalle nämä uudistukset eivät luo. Josko työmuotojen monimuotoistaminen sitten toisi lisää mahdollisuuksia varhaiskasvattajien työhön erimittaisten työpäivien muodossa. Se saattaisi tuoda lisää uutta työvoimaa tänne. Tosin pätevästä työvoimasta on jo nyt pulaa.

Alipalkatut varhaiskasvattajat

Skenaario ennustaisi varhaiskasvattajien palkannousua kasvavan arvostuksen myötä. Tämän hetkisessä taloudellisessa tilassa se tuskin tapahtuu lähiaikoina. Kun kansalaisilta kysytään kyselyissä, mistä kunnallisista palveluista oltaisiin valmiita karsimaan, niin lasten palvelut ovat listalla heti. Ensimmäisenä ollaan valmiita poistamaan lasten kerhoja, vaikka niiden on osaltaan tarkoitus vähentää päivähoidon tarvetta ja samalla tukea vanhempia lasten kasvatuksessa. Tämä kertoo karun todellisuuden siitä, että lasten varhaiskasvatusta ei edelleenkään osata arvostaa.

Tämä arvostus näkyy myös palkassa. Luokanopettajat, jotka ovat kasvatustieteen maistereita (, kuten moni lastentarhanopettajakin tänä päivänä), saavat osakseen parempaa arvostusta, ainakin palkallisesti ja varmasti myös kyselyissä he olisivat arvostetumpia kuin lastentarhanopettajat. Toki, oppivelvollisuus on pakollista, joten opettajien arvostus on tietyllä tapaa pakollisempaa kuin varhaiskasvattajien arvostaminen, koska toistaiseksi varhaiskasvatus on vapaaehtoista. Saisivatko varhaiskasvattajat parempaa ymmärrystä ja arvostusta, jos päivähoidosta eli varhaiskasvatuksesta tehtäisiin pakollista tietyille ikäryhmille? Ehkä tähän ollaan jo matkalla, kun esiopetus muuttuu pakolliseksi elokuusta 2015. Ja siellähän sitten opettajina saa vielä toistaiseksi ainakin olla näitä alipalkattuja ja aliarvostettuja lastentarhanopettajia ja erityiskoulutuksen saaneita sosionomeja.

Äitien työmarkkinat

Millä saataisiin talous nousuun, työttömiä töihin ja äidit töihin? Tämä on iso kysymys. Nykyiset työehdot ja työskentelytavat eivät tuo siihen ratkaisua. Töihin palaavista äideistä ollaan oltu huolissaan viimepäivinä ja on esitetty, että työterveyshuollon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota työhön palaavien äitien jaksamiseen.

Miksi äidit eivät jaksa ja ehkä halua palata nopeassa tahdissa takaisin töihin? Yksinkertaisimmillaan syy varmaan löytyy huolesta toimia monessa roolissa: olla hyvä työssäkäyvä elannon perheelle omalta osaltaan tuova hyvä äiti. Mikä sitten voisi auttaa äitejä palaamaan työhön ja jaksamaan siinä? Yksinkertaisin vastaus tähän kuten talouden nostamiseenkin on työurien ja työn uudelleen tarkastelu.

Työhön palaava äiti saattaisi haluta tehdä töitä. Hän voisi tulla toimeen pienemmällä palkalla alkuun ja tehdä lyhyempää viikkoa. Sitten tulee mutta: työehtosopimukset ja täten työnantajalla ei ole keinoja tähän. Kaikissa töissä ei voi tehdä etätöitä kotoa käsin. Näin on esimerkiksi hoito- ja palveluammateissa, joissa asiakas on palveltavana konkreettisella työpaikalla. Näissäkin ammateissa toimivat voisivat haluta tehdä lyhyempää viikkoa kuin mihin työehtosopimus antaa mahdollisuuden.

Jos sopimukset olisivat joustavampia, voitaisiin työtä jakamalla saada useampi ihminen myös töihin. Kotoa töihin palaava äiti voisi halutessaan tehdä lyhyempää viikkoa ja joku toinen työntekijä voisi tehdä hänen loput viikkotuntinsa. Näin työllistettäisiin kaksi henkilöä sekä parannettaisiin äitien hyvinvointia, kun he voisivat olla sekä töissä että huolehtia perheestä, kokematta huonoa omaa tuntoa siitä, että eivät voi jakaantua moneen paikkaan.

Miksi isät jäisivät kotiin?

Edeltävä hallitus kaavaili kotihoidontuen jakamista äidin ja isän kesken. Ajatuksena oli, että äidit saataisiin nopeammin takaisin työelämään ja näin voitaisiin taata naisille tasavertaisempi asema työelämässä. Tällaisen kuvan ajatuksesta jakaa tuki vanhempien kesken antoi.

 

Esitys tuen jakamisesta ei mennyt läpi, mutta jätti ilmaan kysymyksen miksi isät sitten jäisivät kotiin, jos heitä ei näin pakotettaisi jäämään kotiin? Luin hetki sitten mielipidekirjoituksen, jossa lasten huono käytös nimettiin yksinomaan äitien viaksi. Äidit kun eivät pidä lapsiaan kurissa. ”Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee” – lieni kirjoittajan ajatus. Hän kyllä hyvin selvästi ilmaisi, että äidit ovat yksin vastuussa lasten ja nuorten ongelmakäytökseen. Tätä tekstiä lukiessa mietin, millä planeetalla kirjoittaja elää, kun siellä ei ilmeisesti ole miehiä ollenkaan. Ei kai lasten kasvatus ole yksin äitien tehtävä? Eikö siihen osallistu isät, ammattikasvattajat, kasvuympäristö ja yhteiskuntakin? Heräsi ajatus, että elämmekö sittenkin vielä aikakautta, jossa naisen paikka on ”nyrkin ja hellan välissä”? Jos näin on, niin ei mies voi silloin jäädä kotiin. Eikä mies voi silloin osallistua lastenkasvatukseen.

Onneksi luulen olevani väärässä, tai ainakin toivon niin. Monesti juuri miehet ovat toivottuja kasvatuskumppaneita, niin kotona, koulussa kuin päiväkodeissa. Onpa miehiä jopa perhepäivähoitajinakin nähty. Mies on siis yhtä hyvä kasvattaja kuin nainenkin. Imettämään heistä ei ole, mutta muuhun lastenhoitoon kyllä. Miksi he siis jäisivät kotiin, jos ei ole pakko? Moni ei jää. Syyt miksi jotkut jäävät saattavat olla samat kuin naisilla. Niitä voivat olla esimerkiksi työttömyys, tauon tarve omasta työstä, parempi tienesti tai ihan vaan halua olla oman lapsen kanssa ja nähdä se valtava kasvu mitä tapahtuu pienessä ajassa, kun lapset ovat pieniä. Joten miksei isät voisi hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin, ilman ulkopuolisten arvostelua?

Ootteko vaan leikkineet?

THL:n sivuilla on dia, jossa kysytään ”Oletteko te vain leikkineet tänään?”. Dia kertoo siitä, mitä kaikkea lapset oppivat leikin avulla. Ne jotka pitävät lastenhoitoammatteja helppoina töinä, eivät välttämättä ymmärrä sitä, mitä kaikkea nuo alipalkatut ihmiset tekevät oman lapsen hoitopäivän aikana lapsen kehityksen eteenpäin viemiseksi.

Lastenhoito ei alaa ymmärtämättömille ole merkityksellinen. Se on vain arjen pyörittämistä jossain kontekstissa. Varhaiskasvatussuunnitelmilla on pyritty tuomaan alan arkea vanhemmille esille, mutta yleistutkimus siitä, kuinka suunnitelmallisena toimintana lasten hoitoapidetään, tulos olisi aika heikko. Alle kouluikäisten varhaiskasvattajat toteuttavat suunnitelmallista työtä lapsen kasvun kehittämiseksi ja edistämiseksi päivittäin. Perusarki on suunnitelmallista ja sisältää oleellisia asioita lapsen kasvulle ja kehitykselle. Syöminen, leikkiminen, muu suunniteltu toiminta, ulkoileminen, nukkuminen tai lepääminen on osa suunniteltua, tasapainoista arkea. Huippu urheilijoillekin korostetaan tasapainoa liikunnan, ruokailun ja levon suhteen. Miksi näitä ei arvosteta lasten hoidossa? Miksi me odotamme lastenhoidossa pikavoittoja ja näkyviä tuloksia ja tuotoksia joka päivä? ”Mitä te olette tänään tehneet?”- kysymys nostattaa arvostelun pintaan, erityisesti jos on vain tehty perusasioita, eikä esimerkiksi olla oltu extreme-retkillä tai askarreltu näyttäviä teoksia esiteltäviksi. Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä on olellista lasten kasvatuksessa ja toteutammeko sitä itse. Onko parempaa perus rauhallinen arki kotona perheen kesken vai extreme seikkailut ylellisyyksineen?

 

Lastenhoidon paradoksit

Lasten hoitaminen ei ole yksinkertaista ja helppoa. Jostain syystä näin kuitenkin yleisesti otaksutaan. Tämä lienee myös syy, miksi lastenhoidolliset ammatit ovat palkkakuopassa ja näissä ammateissa oletetaan kenen tahansa pärjäävän ilman koulutustakin: ”Kuka tahansa nyt osaa lapsia hoitaa? Ja miksi niille pitäisi maksaa enemmän siitä, että vain leikkivät koko päivän lasten kanssa? Tulisivat tekemään oikeita töitä.”

Näistä kommenteista riittäisi varmasti kirjoitettavaa useankin tekstin verran. Haluan kuitenkin jakaa jotain ajatuksia lasten hoidosta Pamela Druckermanin ”Bebe päivä päivältä” kirjan innoittamana. Tämä kirja kannattaa lukea, koska se on helppolukuinen teos lasten kasvattamisesta, mutta myös ajatuksia herättävä. Kirjaa lukiessa havahtuu siihen, että monia asia on näin Suomessakin, mutta silti haluan sieltä nostaa muutaman asian esille.

Vanhempi: Älä kiirehdi lapsen kehitysvaiheita. Opeta lapselle kohteliaita tapoja. Harrastukset ovat hauskuutta varten. Tässä on kolme hienoa ohjetta. Kehitysvaiheiden kiirehtimisen huomaa, kun joku tuttava kertoo siitä, missä vaiheessa heidän lapsensa on. Automaattisesti tulee ajatelleeksi, miten omalla kohdalla asiat ovat. Esikoisen kanssa tämä vielä korostuu. On niin hienoa, kun lapsi jo osaa monia asioita. Seuraavan tai seuraavien kanssa sitä osaa ottaa asiat jo eri tavalla. Ei asioilla ole niin kiire.

Tänä päivänä kohteliaat tavat: Kiitos, anteeksi, ole hyvä, hyvää päivää tai yleensäkin tervehtiminen ovat yhtä tärkeitä kuin ennen. Niillä saa usein myös toisen paremmalle tuulelle. Kohteliaisuus kannattaa. Siksi sitä on hyvä opettaa jo pienestä pitäen. Kolmanneksi: lapsen harrastus pitäisi olla hauskuutta varten. Väkisin ei ketään kannata harrastukseen viedä. Jokaiselle varmasti löytyy oma tapa harrastaa, kun siihen antaa aikaa.

Aikuisten tehtävä on luoda raamit ja rajat sille, mikä toiminta on hyväksyttyä ja mikä ei. Lapset saavat odottaa hetken ja lasten ei pitäisi antaa keskeyttää aikuisten toimintaa, vaan jaksaa odottaa pieni hetki omaa vuoroa. Oman vuoron odottamista harjoitellaan kuitenkin sitten, kun lapsi liittyy ryhmätoimintaan joko varhaiskasvatuspalvelun alla tai viimeistään koulumaailmassa. Tunteitakin pitää saada näyttää. Kiroileminen ei ole kaunista, mutta keskimäärin jokainen lapsi tykkää vessahuumorista, joten ranskalaiset lapset osaavat käyttää nättiä ”kirosanaa” tunnekuohussa. Ranskalaisten caca boudin (kaka budää), ”kakkamakkara”, hersyttää suomalaisen pienen lapsen huumoria suurella todennäköisyydellä, joten siinä voisi olla hyvä vaihtoehto perinteisille p- ja v-alkuisille kirosanoille.

Skenaario 4: Lastenhoito

Isovanhemmat auttavat enemmän vanhempia lastenhoidossa. Erilaisia palvelumuotoja lasten hoidolle on tullut markkinoille. Päivähoidon sijaan varhaiskasvatus korostuu. Kaikki yli kolmevuotiaat halutaan laadukkaan varhaiskasvatuspalvelun pariin. Alipalkatut varhaiskasvattajat saavat palkkatasoaan nostettua, koska palveluihin halutaan päästä. Isät eivät ole jääneet kotiin, koska työmuodoista on tullut joustavampia ja äidit voivat työskennellä joustavammin myös kotoa käsin ja halutessaan osa-aikaisesti omien tarpeiden mukaan.

Hyvää vappua!

 

 

 

Ajatusten lentoa,

vappua rentoa!

Hyvää vappua kaikille!

Kulutuskäytös

Onnistunut markkinointi vaatii sen, että kulutuskäyttäytymistä mitataan ja tutkitaan. Mittaamista ja tutkimusta tarvitaan myös kannattavan tuotantoprosessin luomiseen. Havaittavissa on kulutuskäytöksen muutoksia ja tuotantoprosessien tarkastelua myös tästä näkökulmasta.

Ympäristötietoisuus on yksi megatrendi ja siihen liittyy myös eettinen kuluttaminen. Kulutuskäyttäytyminen ei välttämättä kuitenkaan kulje käsi kädessä eettisen ideologian kanssa. Ideologinen ajattelu ja toteutunut käytös voivat olla erilaiset. Kuluttaja voi olla hyvinkin valveutunut eettisistä ja ekologisista asioista, mutta kulutuspäätöstä saattaa silti ohjata muut asiat kuten hinta tai tuoteominaisuus.

Kulutuskäyttäytymisen muutoksessa yksi voi haluta kuluttaa vähemmän kuin toinen taas maksaa enemmän. Nämä erot voivat myös tulla ekonomisesta tilanteesta käsin. Talous siis ohjaa myös eettistä kuluttamista. Amerikan maalta saadaan yksi esimerkki kulutuksesta ja ekonomiasta: Ihmiset tietävät, että pitäisi syödä terveellisesti, mutta terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin epäterveellinen, joten ekonomisesti heikommassa asemassa olevat joutuvat tyytymään epäterveelliseen ravintoon ja täten lisätä omaa pahoinvointiaan yhteiskunnassa terveysongelmien muodossa.
 
Kaikessa kuluttamisessa on myös medialla merkitystä. Tänä päivänä ei voi aliarvioida sosiaalisen median merkitystä kuluttamiseen: Hyvät ja pahat esimerkit vyöryvät eteenpäin valtavalla voimalla ja nopeudella, joten ei ole ihan sama, miten asioita hoitaa organisaatioissa, miten kuluttaa tai miten ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa. Ketjureaktiot ovat valmiita nanosekunneissa.

Pukeutumispäivä

Tänään vietetään sekä vaatevallankumousta että ”anna lapsesi pukea sinut” päivää. Vaatevallankumouksessa vaatteet puetaan päälle väärinpäin, jotta niistä voidaan nähdä, kuka vaatteen on tehnyt tai ainakin esittää kysymys siitä. Anna lapsesi pukea päivässä lapsi saa valita aikuiselle vaatteet, kun aikuinen yleensä valitsee lapsen vaatteet. Molemmissa ”tempauksissa” voi päästä tarkastelemaan sitä, millainen on oma kulutuskäyttäytyminen. Vaatevallankumous laittaa miettimään sitä, mistä vaatteensa hankkii tai mitkä ovat niiden valmistusprosessit. ”Anna lapsesi pukea sinut”-tapahtuma puolestaan voi avata silmät sille, kuinka paljon turhaa vaatetta omassa kaapissa voikaan olla.


Omaa kulutuskäyttäytymistä on tänään siis helppo seurata ja myös päästä näkemään toisten kulutuskäyttäytymistä, sillä molemmat tapahtumat käyttävät hyväkseen sosiaalista mediaa. Kuvia omista vaatteista voi ladata tapahtumien sivuille. Vaatevallankumouksen sivuilta löytyy myös opetusmateriaalia vanhemmille lapsille ja nuorille sekä lisätietoa asiasta.  "Let your toddler dress you -anna lapsesi pukea sinut"- sivulla Facebookissa voit käydä katsomassa muiden kuvia vaatteistaan. Vaikka molemmissa tapahtumissa voi pysähtyä miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä, tarkoituksena on myös pitää hauskaa.

Sosiaalinen media

Uudet asiat saavat kohdata lähes poikkeuksetta vastustusta. Sosiaalinen media ei ole enää aivan uusi asia, mutta sekin kohtaa edelleen vastustusta samoin internetin käyttö yleisesti. Erilaisten arvioiden mukaan esimerkiksi Facebookia käyttää 70 prosenttia suomalaisista. En tiedä, miten luku on laskettu ja onko siinä huomioitu pienten lasten osuus vai ei. Suuri osa siis käyttää tätä mediaa. Vastustajia sille löytyy myös. Ymmärrän hyvin molempia. Haastavaa netin käyttäjille on olla kuulumatta Facebookin, sillä moni mielenkiintoiselta vaikuttava sivusto on Facebookin alainen. Facebook on siis hyvin organisoitu myös pakottamaan ihmisiä liittymään kyseiseen sivustoon.

Sosiaalisella medialla on vaikutusta meidän ajatuksiimme ja mielipiteisiimme. Se on myös hyvä inspiraation lähde. Facebook, tuo ”juupas, eipäs, tykkään, en tykkää” –media on tästä yksi esimerkki. Sivuston kautta voi liittyä itse kiinnostaviin ryhmiin. Näissä ryhmissä ihmiset jakavat ennakkoluulottomasti ja melko avoimestikin asioita ja ideoita. Asiat saattavat olla joskus arkaluonteisia ja eivät ehkä olisi sellaisia mitä pitäisi kaikille jakaa ”suljettujen” ovienkaan sisällä. Hyviä ideoita ja kuvia media kuitenkin on täynnä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon kierrätykseen ja uusiokäyttöön keskittyneet ryhmät, joissa ihmiset jakavat ideoita tavaroiden ja asioiden uudelleen käyttöön. Jos pitäisi siis olla syy liittyä Facebookin, se olisi ehdottomasti nämä ryhmät, joista voi ammentaa ideoita itselle.

Vihreä imago on tärkeä

Vihreän imagon nousu näkyy tavallisten kansalaisten valveutumisessa kierrättämään, kasvattamaan ruokaa ja kirpputoritoiminnan vakiintumisena osaksi tavaran vaihtoa. Organisaatioita ohjaavat tietyt säännökset, jotka osaltaan ohjaavat vihreämpään suuntaan ja luonnonvarojen huomioonottamiseen. Yhdistykset opastavat kansalaisia vihreämmän toiminnan aloittamisessa ja toteuttamisessa.

Näin keväällä vihreä aate näkyy myös taloyhtiöiden vuosikokouksissa. Energialuokitukset ovat olleet jo muutamia vuosia arkipäivää taloissa ja niiden tarkastelu on hyvä tehdä säännöllisesti ja pohtia, onko jotain parannettavaa. Sähkön, kaasun ja öljyn hinnanvaihtelulle haetaan myös vaihtoehtoja lämpöpumpuilla ja maalämmöllä. Keskustelut siitä, saako lämpöpumpun asentaa ja voidaanko meidän taloyhtiössä hyödyntää maalämpöä, ovat tätä päivää. Vähäinen kokemus ja tieto asioista herättävät paljon kiivastakin keskustelua. Onneksi on Ruotsi, josta voi ammentaa kokemuksia ja tietoa muun muassa maalämmöstä. Tässäkin he ovat meitä edellä, kuten monessa luontoa säästävässä asiassa. Me taidamme Suomessa innovoida kyllä asioita, mutta aina joku muu ottaa sitten ideasta kopin ja alkaa rohkeasti toteuttaa sitä. Tässä meillä lienee tulevaisuudessa parannettavaa.

Oravannahka-kulttuuri

Tiukentuneessa taloudellisessa tilanteessa tulee miettineeksi, millaista maailma olisi, jos eläisimme yhä ”oravannahka-kulttuuria”, jossa tuotteet vaihdettaisiin toiseen tuotteeseen ja varsinaista rahaa ei olisi, vaan myyjä ja ostaja aina tapauskohtaisesti päättäisivät mitä mistäkin tuotteesta pitää saada. Uudet sukat voisi tänään saada omenalla ja huomenna mahdollisesti maitolitralla.

Ahneus varmasti asuu ihmisessä, joten ei varmasti menisi kauan, kuin rahan korvike keksittäisiin ja joku alkaisi tuottaa itselleen bisnestä toisten kustannuksella. Ehkä asiat ovat vain niin. Ehkä sillä ei ole väliä onko meille käytössä raha tai oravannahka, aina löytyy joku, joka haluaa olla viidakon kuningas ja hallita muita jonkun voimalla. Ehkä se on ihmisen luonto niin kuin muidenkin eläinten. Eli olemmeko sen parempia kuin muut eläimet? Ehkä…tai sitten ei. Näkemyksiä on monia.

Vaalimainingit ja vihreiden nousu

 

Jos huoneessa on paikalla kymmenen täysi-ikäistä, kolme heistä ei äänestä vaaleissa. Tämän kertoo äänestysprosentti 70 eilen pidetyistä kansanedustajien vaaleista. Prosenttia kauhisteltiin jälleen kerran. Äänestysinto oli laskenut edelliseen kertaan vajaat puoli prosenttia. Omasta mielestäni 70 % on kohtalainen tulos, jos ajattelee ihmisten reagointia asioihin ja erityisesti muutokseen, mitä vaaleillakin osaltaan varmasti halutaan. Muutosvastarinnassa on yleisesti 10-30% henkilöistä, joita muutos koskee. Tämä vastaisi hyvin 70 % äänestysintoa. Uskoisin, että äänestämiseen pätee 20-60-20 -periaate. 20 prosenttia on vähintään vastaan toimintaa ja jättää äänestämättä. 60 prosentille asia on ihan sama ja käyvät äänestämässä esimerkiksi siitä syystä, että se on tapa ja kuuluu jokaisen oikeuteen. Loput 20 prosenttia ovat asialle vihkiytyneitä ja kannattavat asiaa todenteolla ja kokevat vaikuttavansa. Tämän kaavan pohjalta pääsy 70 prosenttiin näyttäisi loogiselta. En oikeastaan tiedä kuinka korkea äänestysprosentti pitäisi olla, jotta se olisi riittävän hyvä? 100-prosenttiseen äänestämiseen demokraattisessa yhteiskunnassa ei luultavasti koskaan kuitenkaan päästä, koska ihmisillä on valinnan vapaus.

Toinen asia, mitä vaalien tuloksen perustella hieman ihmeteltiin asiantuntijoiden puolelta, oli vihreän puolueen kannatuksen nousu ja edustuspaikkojen määrän kasvu eduskuntaan. Ekologisen skenaarion pohjalta tämä on minusta kuitenkin luonnollista. Vaikka yhteiskunnassa on paljon asioita, joita pitää ratkaista ja joita edeltävä eduskunta ei saanut viety ratkaisuun asti, niin silti vihreä aate on nousemassa ja sillä on imagollista merkitystä. Ympäristötietoisuus on nousussa ja vähenevät luonnonvarat on tiedostettu monilla aloilla. Heikko talous on myös ajanut ihmisiä luontoon tai ajattelemaan toisin. Pienemmällä pärjääminen nostaa osittain myös luovuutta. Luonnosta monia asioita saa kohtalaisen halvalla vielä itselle tuotettua. Tästä näkökulmasta katsottuna vihreiden kannatuksen nousu oli ennakoitavissa, eikä niinkään yllätys kuin se oli osalle politiikan asiantuntijoista.

Puutarhasuunnitelmat

Omavaraisuus olisi hienoa. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta suurissa mittakaavoissa. Pienikin tosin on riittävä. Suunnitelmia se kuitenkin vaatii. Itselle omavaraisuus on pitkälti puutarhasuunnitelmien tekemistä. Mitä sitä voisikaan tänä vuonna yrittää toteuttaa? Millaisia hyötykasveja voisi tänä vuonna saada omaan pihaan kokeiluun?

Puutarhan suunnittelu on mukavaa puuhaa, mutta vaatii myös paljon tietoa ja kokemuksen tuomaa taitoa. Puutarhapiirrokset ja -kuvat vuosien varrelta on mukava säilyttää ja tarkastella, miten puutarha on vuosien varrella muuttunut. Nostan hattua puutarhureille ja maanviljelijöille. He tekevät haastavaa työtä. Toisaalta työ varmasti palkitsee onnistuessaan, kun oman työn voi konkreettisesti nähdä.

 

Joten lienee aika sotkea omat sormet multaan ja antaa kevään ja kesän tuoda jotain uutta mutta myös vanhaa tullessaan puutarhaan...



Inventaario

Inventaario omiin tavaroihin kannattaa. Se kannattaa myös tehdä säännöllisin väliajoin. Jos omasta kodista löytyy paljon samaa tavaraa tai samaan tavaraluokkaan kuuluvia esineitä, kannattaa pohtia tarvitseeko niitä kaikkia, vai tulisiko toimeen vähemmällä.

Erilaiset pukeutumista ohjaavat ja opettavat Tv-ohjelmat tai muut materiaalit kertovat, että suurimmalla osalla hyvinvointivaltioiden ihmisiä on liikaa vaatteita. Jonkun ohjeen mukaan viisi vaatekertaa tai 20 erilaista vaatetta riittäisi mainiosti aikuiselle naiselle (tähän lukuun ei tiettävästi ole laskettu alusvaatteita). Vaatteita voi sitten muunnella erilaisten asusteiden avulla. Katsastus omaan vaatekaappiin paljastaa varmasti inventaarion paikan, jos nojaa tähän ohjeeseen. Selityksiäkin varmasti on monia, kuten se että eri vuodenaikoina voi haluta pukeutua eritavalla tai että on vain mukavaa ja rentouttavaa joskus shoppailla.

Tarve keräillä erilaisia esineitä ja asioita myös kasvattaa kodin tavaramäärää. Koteihin myös kantautuu erilaisia tavaroita kuin varkain. Kaupoista mukaan saattaa tulla turhia muovipusseja ja pakkausmateriaaleja. Lapset kantavat kotiin aarteitaan ja taideteoksiaan. Jos kotiaan ei inventoi, niin pian huomaa hukkuvansa turhaan tavaraan. Tai on ainakin tervettä, jos huomaa hukkuvansa tavaraan ja osaa sille itse alkaa tehdä jotain. Inventaarion avulla pystyy tekemää poistoja ja keksimään asioille ja tavaroille uusia käyttötapoja. Sen avulla voi myös havainnoida, milloin oikeasti pitää hankkia jotain tarpeellista.

Kulutuskäyttäytyminen on muuttunut

Suomalaiset ovat tee-se-itse-kansaa. Yksinkertaisuus ja oma tekeminen ovat jotenkin meille verissä. Monia pieniä rakennuspuuhia on helppo tehdä itse, jos vain innostusta riittää ja oman kädenjäljen näkeminen tuottaa mielihyvää. Tiukentunut talous on myös ajanut ihmiset keksimään uusia tapoja tehdä asioita ja tiukentamaan ja tarkentamaan omaa kulutustaan. Luonnonvarojen vähentyminen ja siihen kiinnitetty huomio on tätä päivää. Nämä kaikki luovat omanlaista kulutuskulttuuria.

Kirpputorit ovat nyt suurta muotia. Kulutuskäyttäytyminen on myös kirpputoreilla hyvin erilaista. Jopa kirpputoreilla luodaan trendejä. Osa tavaroista on halutumpaa kuin toiset. Tietyt ryhmät luovat kirpputoreilla tavaroille muotibrändejä ja tavaroiden hinnat saattavat nousta jopa älyttömyyksiin, vain siksi, että joku ryhmä on keksinyt alkaa kerätä tiettyjä merkkejä.

Yksinkertaisin esimerkki tavaroiden oudosta, mutta onnistuneesta brändäämisestä on Muumi-mukit. Tuotteet luotiin aluksi lapsille, mutta nyt siitä on tullut aikuisten juttu ja harvinaisimmista tuotteista maksetaan jopa yli kymmenen tuhatta. Toinen esimerkki on lasten vaatteet. Tietyissä lastenvaatteissa on havaittavissa hintojen nostoa kirpputoreilla brändäyksen ansioista. Jotkut ovat valmiita jopa maksamaan enemmän käytetystä tuotteesta kuin se oli ostohetkellä, vain saadakseen sen itselleen. Mielenkiintoista hintojen nostossa on jopa se, että tuote, jota saa vielä kaupoista voi olla kirpputorilla kalliimpaa käytettynä ja silti joku sen haluaa ostaa.

 

Mietittäväksi jääkin, mistä itse haluan maksaa ja mitä? Onko se brändi josta maksan? Kuka tällaisen brändin on luonut? Kannattaako tuotteesta oikeasti maksaa pyydetty hinta? Mitä hinnan taakse kätkeytyy? Paljon jää kysymyksiä ilmaan pohdittaessa omaa kulutuskäyttäytymistä.

Yksinkertaisuus palaa muotiin

Ajatus yksinkertaisuudesta sisustuksessa vie minut automaattisesti luontoon ja luonnon elementtien käyttämiseen sisustuksessa kuten heinäseipäät, oksat, kukat. Yksinkertaisuus voisi kuitenkin olla myös vanhojen design tuotteiden arvon nostoa. Suomalainen räsymatto on varmasti tällainen. Lapsuudessa niitä oli kotona, mummolassa ja mökillä. Omaan kotiin niitä ei ole kantautunut. Ne kuitenkin ovat suomalaista designia, vaikka niistä ei pitäisi. Tänä päivänä räsymattoja tosin voi tehdä erilailla kuin ennen, joten niistä voisi saada itsellekin sopivan näköisen tuotteen. Räsymatoissa yhdistyy oma tekeminen, kierrätys ja materiaalien uusiokäyttö.

Pohtiessani yksinkertaista sisustusta katseeni kiersi oman talon nurkat läpi moneen kertaan. Pelkällä katseella yksinkertaisuutta ei välttämättä aina näe. Yksinkertaisuus voi liittyä myös materiaalitehokkuuteen ja tuotantoprosessin yksinkertaistamiseen, mitä tavallinen kuluttaja ei välttämättä heti havaitse. Yksinkertaisuus voi olla myös materiaalin tietynlaista vähyyttä ja selkeyttä, mikä on kuvannut skandinaavista sisustusta jo pitkään. Materiaalin vähyydessä on omat puolensa ainakin siivouspäivinä: on vähemmän siirreltävää ja vähemmän tavaroita, joista pölyä pitää pyyhkiä.

Jos yksinkertainen sisustus liittyy materiaalin vähyyteen, kotimaiseen harkittuun designiin, luonnonmateriaalien käyttöön ja materiaalitehokkuuteen, niin annan sille kymmenen pistettä.

Materiaalitehokkuus

Tuotteiden ja palveluiden kysynnän luomisessa on jokaisella merkitys. Kuluttajat ja kotitaloudet ohjaavat markkinoita. Ostamalla harkiten, hankkimalla kestäviä tuotteita ja välttämällä jätteitä, jokainen voi edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Organisaatioilta odotetaan puolestaan materiaalitehokkuutta. Materiaalitehokkuudessa on kyse siitä, että vähemmästä tuotetaan enemmän kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluja. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän materiaaleja, raaka-aineita ja energiaa pyrkien vähentää tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia läpi koko prosessin. Vähentämällä materiaalipanosta säästetään yleensä kustannuksia ja edistetään organisaation kilpailukykyä. Materiaalitehokkuus tuo siis säästöjä ja sillä on suora yhteys kustannuksiin, kilpailukykyyn ja yhteiskuntavastuun toteuttamiseen.
 

Materiaalitehokkuutta voidaan parantaa muun muassa tehostamalla tuotantoprosessia raaka-aine ja energia valinnoilla, minimoimalla ja tehostamalla pakkauksia ja kuljetuksia, kehittämällä tuotteen uudelleenkäyttöjärjestelmiä sekä tuottamalla pitkäikäisiä, monikäyttöisiä ja huollettavia tuotteita. Tarkastelemalla palvelu- tai tuotantoprosessia voidaan havaita monta korjattavaa asiaa. Itse prosessissa saattaa olla korjattavaa. Työvälineet, työskentelytavat ja suunnittelu saattavat olla vääriä. Voi olla kiire tai henkilöstövajetta. Henkilöstön koulutuksessa voi myös olla puutteita tai ohjeistus väärää tai puutteellista. Raaka-ainevalinnoissa voi olla korjattavaa. Jätettä voi syntyä paljon. Tuotannossa voi olla virheitä, jotka vasta asiakas huomaa saatuaan palvelun tai tuotteen. Materiaalitehottomuus siis tuottaa paljon ongelmia organisaatioilla ja niitä on syytä tarkastella kannattavuudenkin näkökulmasta.

 

Omavaraisuus on valttia

Tulevaisuudessa omavaraisuus on varmasti valttia. Ainakin on hyvä hallita muutamia perusasioita ruuan kasvatukseen ja hankkimiseen. Omavaraisuudessa helpoin lähtökohta on oman pienen puutarhan hankkiminen. Puutarha voi olla kuinka pieni tahansa, vaikka vain pari yrttiä ruukussa, tai niin suuri kuin omat tilat antavat myöden. Kevät on parasta aikaa innostua puutarhan perustamisesta ja hoidosta. Vinkkejä on tarjolla pilvin pimein ja ostoksia tehtäessä puutarhaliikkeissä tai puutarhatuotteita myyvissä kaupoissa saa yleensä asiantuntevaa palvelua ja opastusta.

Jos kotieläimiä haluaa alkaa hankkia omavaraisuuden aloitteluun, niin kesäkanat lienevät uusinta muotia. Lisätietoa kesäkanoista saa muun muassa täältä. Myös Evira on laatinut hyvät vinkit kesäkanoista haaveileville.

Vihreä sisustus

Vihreä imago kotona ei tarkoita tylsää sisustusta tai designing puutetta. Niin muodissa kuin sisustuksessa vihreys aatteena on nyt in. Hyviltä laatu esineiltä vaaditaan materiaalitehokkuutta ja ekologisuutta, niistä jopa kannattaa maksaa. Kaikki design esineet eivät kuitenkaan ole edes laadultaan korkeatasoisia vaikka niin voisi luulla.

Millaisia sitten ovat ekologiset esineet ja mistä ne voi tunnistaa? Maallikolle tunnistaminen voi olla vaikeaakin, koska tuotteen tuotantoprosessista voi olla vaikea saada selkoa. Kysymällä myyjältä voi saada jotain tietoa. Yleisesti ottaen hyvä tuote on hyvin suunniteltu ja se on kestävä. Suunnittelussa on otettu huomioon ekologiset, eettiset, taloudelliset, sosiaaliset ja esteettiset näkökulmat. Se ottaa huomioon luonnon kestokyvyn. Toteutuksen osana on luonnonvarojen säästämien, uusiutuvien luonnonvarojen käyttö mahdollisuuksien mukaan ja tuotantoprosessi, joka kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän.

Helppoja tunnistettavia ekologisia tuotteita ovat itse tehdyt muoti- ja sisustustuotteet. Silloin tietää tuotteet alkuperän ja tuotantoprosessin. Luonnonmateriaalit, kuten puu,  näkyvätkin paljon tänä päivänä sisustuksessa. Tavaroita osataan myös uusiokäyttää ja keksiä tavaroille uusia käyttötapoja. Tämä osoittaa muun muassa sen, että osaamme ajatella luovasti, kun rahaa ei ole yltäkylläisesti käytössä ja olemme saaneet enemmän tietoa omien tekojemme ympäristövaikutuksista.

 

Kuinka vihreä olen?

 

Vihreästä imagosta puhutaan paljon. On myös tiettyjä peruskysymyksiä, joita esitetään, kun puhutaan siitä, kuinka vihreä joku on. Tässä muutamia väittämiä, joita voi miettiä, kun pohtii omalla kohdallaan, kuinka vihreä sitä itse onkaan ja voisiko jotain tehdä toisin.

-          Käytän useimmiten julkisia kulkuvälineitä, pyörää ja jalkoja auton sijasta

-          Jos käytän autoa, ajan mahdollisimman taloudellisesti

-          Ostan mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita

-          Suosin lähiruokaa

-          Sammutan valot aina kun poistun huoneesta

-          Kun en tarvitse laitetta, sammutan sen kokonaan, myös stand by –tilan

-          Käytän energiansäästölamppuja

-          Pyykkiä ja astioita pestessä pesen täysiä koneellisia

-          En käytä kuivausrumpua, vaan pyykit kuivuvat narulla

-          Pidän asuntoni/huoneeni lämpötilan n. 20 asteessa

-          Käytän uudelleen ladattavia paristoja

-          Käytän pääsääntöisesti ympäristömerkittyjä tuotteita

-          Vältän turhia pakkauksia

-          Syön aterioilla paljon kasviksia ja hedelmiä

-          Olen kasvissyöjä

-          Lajittelen jätteeni, tai ainakin suurimman osan

-          Huolehdin ongelmajätteet oikeaan paikkaan

-          Yritän välttää turhien kemikaalien käyttöä

-          Osaan käyttää ns. vanhan ajan kemikaalittomia siivouskonsteja kuten etikkaa ja ruokasoodaa

-          Käytän hajustamattomia kemikaaleja

-          Vältän veden turhaa juoksuttamista

-          Käytän kauppakasseja tai muuta vastaavaa ostoksien pakkaamiseen

-          Ostan tavaroita kirpputorilta

-          Myyn tavaroita kirpputorilla

-          Vältän turhan tavaran ostamista