Jotta voisi ymmärtää tulevaisuutta, pitää tiedostaa myös menneisyys

Tänään vietetään Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää.

Miksi Kalevalan päivää vietetään 28.2.? Tänä päivänä Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, Vanhan Kalevalan esipuheen. Vuodesta 1978 päivä on ollut virallinen liputuspäivä.

Mikä Kalevala on? Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se on osa maailmakirjallisuuden kirjallisuusperintöä. Kalevala perustuu 1800-luvulla koottuihin kansanrunoihin, jotka Elias Lönnrot keräsi runonkeruumatkoillaan 1800-luvun alussa. Kalevalainen runous perustuu kalevalaiseen runomittaan, kalevalamittaan. Kalevalainen runous kertoo elämän koko kirjosta, arjesta, juhlasta sekä historiallisesta tapahtumasta. Teokseen kuuluu loitsuja, rukouksia, tervetulotoivotuksia ja surunvalitteluja. Ennen kirjaamista runot siirtyivät sukupolvelta toiselle suullisena perintönä, yleensä laulaen. Usein laulua säestettiin kanteleella.

Miksi tästä pitäisi kiinnostua? ”Jotta voisi ymmärtää tulevaisuutta, pitää tiedostaa myös menneisyys.”

Mistä voin hankkia lisää tietoa? Internet on täynnä tietoa. Konkreettisesti, hauskasti ja tarpeeksi yksinkertaisesti aiheeseen pääsee kiinni vaikka lukemalla Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan. Siitä voi sitten jatkaa vaikeampiin Kalevalan materiaaleihin, jos innostusta riittää.

Hyvää suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivää.

 

Tulevaisuusskenaarion tarkastelua

 

Ensimmäisen skenaarion mukaan: ”Tulevaisuus haastaa uusiin työmuotoihin ja uusia työmuotoja tulee esille jatkuvasti. Yrittäjyys ja kierrätys ovat edelleen kova sana. Ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita luonnosta ja ”älä osta mitään, mikä ei ole pakollista” – ajatus on voimakas. Bioteknologia on kehittynyt huimasti muun muassa jätehuollon uusien asetusten myötä.”

Moni yllämainittu asia toteutuu jo nyt. Työelämän kysymykset ovat poliittisesti kuuma kysymys. Pätkätyö voidaan nähdä ongelmana, mutta moni myös haluaa tehdä vain pätkätyötä. Luonto ja ekologisuus ovat jokaisen ulottuvilla. Se vaatii oman asenteensa. Erilaisia kulutustottumusmuutoksia on myös nähtävillä. On olemassa ryhmiä, joissa ei osteta esimerkiksi mitään uutta vaatetta, vaan tuote pitää olla käytetty tai vanha. Bioteknologian kehittymistä biotalousstrategian myötä jäämme odottelemaan. Tämä skenaario tulevaisuudesta on siis mahdollinen. Jokainen meistä toki vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.

Verkottuminen vai verkostoituminen?

Työelämän muutos haastaa meidät ajattelemaan uudella tavalla. Ongelmien ratkaisut eivät välttämättä ole kaukana, mutta yhdessä toimimalla on helpompi nähdä ongelmien ratkaisuun erilaisia vaihtoehtoja. Tästä syystä verkostoituminen tai verkottuminen on tärkeää.

Käsitteinä verkostoituminen ja verkottuminen sekoittuvat usein. Verkostoitumisella tarkoitetaan taloudellisten, tutkimuksellisten ja sosiaalisten yhteistyösuhteiden luomista ja kehittämistä. Verkottumisella tarkoitetaan teknologiaan perustuvien ratkaisujen käyttöönottoa, jonka tuloksena syntyy verkko tai verkosto. Englanniksi ne ovat molemmat ”networking”, mistä saattaa johtua käsitteiden käyttäminen synonyymeina. Käsitteiden sekoittuminen sinänsä ei ole vaarallista, jos ei olla tekemässä kovin tieteellisesti tarkkaa toimintaa, jolloin käsitteet pitää määritellä. Molemmissa käsitteissä on loppupelissä kyse vuorovaikutukseen pyrkivästä kanssakäymisestä.

Miksi verkottumisesta tai verkostoitumisesta pitäisi olla kiinnostunut? Verkostoituminen voi hyödyttää ihmistä sekä henkisesti että taloudellisesti. Verkostoitumisen avulla voidaan saada asioille uusia näkökulmia, löytää uusia tapoja toimia sekä saada uusia työkaluja. Verkostoituminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen tavoitteena on tuottaa hyötyä kaikille yhteistyön osapuolille. Win-win-periaatteen lailla verkostoitumisessa kaikki voittavat. Oleellista verkottumisessa ja verkostoitumisessa ovat vuorovaikutussuhteet, joten vuorovaikutustaitojen hankkimiseen ja kehittämiseen kannattaa panostaa.

Trendit

 

Tulevaisuuden tarkasteluun ja skenaarioiden muodostamiseen tarvitaan trendien tarkastelua. No mikä on trendi? Arkikielessä trendillä tarkoitetaan jotain asiaa mikä on ”in” tai ”cool”.  Nämä hetken ”in” jutut ovat kuitenkin hieman eriasia, kuin mitä trendillä tarkoitetaan tarkastellessa tulevaisuuden kuvia. Tässä ei siis oteta kantaa siihen, mikä on kuuminta tämän päivän muotia.

Tulevaisuudentutkimuksessa trendillä tarkoitetaan pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuvaa muutosta johonkin näkyvissä olevaan suuntaan. Trendi on tarkastelun kohteen yleinen kehityssuunta, joka voi olla laskeva tai nouseva. Piileviä tai heikkoja trendejä voi olla myös. Trendit ohjaavat päätöksen tekoa vaikuttamalla muun muassa valintoihin ja makuihin. Trendien mallintaminen on tulevaisuuden ennakoimista.

Trendeistä ei ole aina helppo sanoa, onko se megatrendi, nouseva vai laskeva trendi. Se vaatii ilmiöiden tarkastelua tutkimuksellisin ottein. Pelkkä mutu tieto ei riitä, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja ottaa asioista enemmän selvää.

Itsensä johtaminen

 

Jotta voisi johtaa muita, pitää ensin tuntea itsensä. Kirjoittaessani yrittäjäasenteesta, sisäisestä yrittäjyydestä, tulin vääjäämättä miettineeksi, että siinä on kyse myös itsensä johtamisesta, joka on tämän päivän tärkeä työelämätaito. Työn automatisoituminen ja robotisoituminen ovat jo tätä päivää ja ehdottomasti myös tulevaisuutta. Paikallinen tai paikalla tehtävä työ vähenee ja virtuaalityö kasvaa. Kun työtä joutuu tekemään jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä, pitää jokaisen tuntea myös itsensä, jotta voi sopeutua muutoksiin. Vähenevä kontaktityö esimerkiksi etä- ja muussa verkkotyössä vaatii henkilökohtaista vastuunottoa ja itsensä johtamista. Uusien taitojen oppiminen on myös pakollista, jotta voi selvitä muuttuvilla työmarkkinoilla. Työn ilo tulee yksilöä arvostavasta johtamisesta, mutta se vaatii myös jokaiselta itseltä vastuunottoa omasta työstään ja tekemisistään.

 

Kertakäyttövaippojen ekologisuus

Ekovaippojen tarkastelu johti siihen, että päätin tutkailla vielä lisää kertakäyttövaippojen ekologisuutta (Täällä aiempia juttuja). Tutkimuskohteeksi valikoituivat isoilta markkinoilta löytyvät Libero ja Pampers  -vaipat. Tutkailun tulos oli se, että suomalaisten Muumi-vaippojen lisäksi ruotsalaiselle Liberolle on myönnetty Joutsenmerkki. Libero esitteli sivuillaan ympäristöystävällisyyttä ja ympäristön huolehtimista yrityksen näkökulmasta selkeästi. Pampersin ympäristöystävällisyydestä annettiin sivuilla epämääräisempiä vastauksia. 

Askeleita ympäristöystävällisyyteen on siis tehty kertakäyttövaippamarkkinoillakin. Tähän toki vaikuttavat yleiset arvot ja asenteet sekä kuluttajakäyttäytyminen. Tästä päästäänkin jälleen siihen perustavanlaatuiseen kysymykseen, että kumpi on parempi vaihtoehto vauvalle, kestovaippa vai kertakäyttövaippa.

Oma kantani on se, että tämän ratkaisun antaa jokainen vauva erikseen. Se mikä vaippa sopii kenellekin lapselle parhaiten, on se sitten kesto- tai kertakäyttövaippa, on parasta lapselle. Äitejä syyllistetään muutenkin erilaisten äiti-myyttien avulla, joten vaipparatkaisuun parasta on kokeilla ja katsoa, mikä sopii lapselle parhaiten.  Eli annetaan lasten päättää heille paras ratkaisu, ilman huonoa omaa tuntoa ja kiistelyä siitä, kumpi on parempi, kesto- vai kertakäyttövaipat. Toki me kuluttajat teemme omilla valinnoillamme sen, että markkinoiden on kehityttävä ja ekologistuttava, joten hyvään suuntaan ollaan menossa, kun ekologiset ajatukset ovat ajautuneet laajasti vaippamarkkinoille.

 

 

 

Ruotsalaiset tekivät sen taas

 

 

 

Kierrellessäni rauhassa ostoreissulla isossa marketissa pysähdyin vaippaosastolle. Puolityhjissä hyllyissä silmiini osui erinäköinen vaippapaketti. Käännellessäni pakettia ympäri silmiin osui Ruotsin lippu. Lähempi tarkastelu osoitti vaippatuotteen olevan ruotsalainen ekologinen vaippa. No niin, ajattelin. Ruotsalaiset tekivät sen taas. Tässäkö on uusi ekologinen vaippa markkinoille. Ei kun kotona Googlen pariin ja tarkistamaan asiaa.

Tarkastelu kuitenkin osoitti, että kyseessä ei ollut uusi vaippa, vaan samainen yritys, joka toi ekovaipan markkinoille Suomeen jo 2008. Lisätarkastelu kertoi, että vaippa oli: luonnollisesti hengittävä, perustana geenimuuntelematon maissikalvo, valmistuksessa käytetty uusiutuvia luonnonmateriaaleja, ei sisällä klooria tai hajusteita. No ekologisuudesta lisää tietoa kaivamalla kuitenkin eteen tuli fakta, että vaippa on laitettava sekajätteeseen, jossa se ympäristökeskuksen mukaan voi aiheuttaa jopa enemmän metaanipäästöjä kuin kertakäyttövaippa. Toisaalta biohajoavat vaipat ovat yksi kehitysaskel parempaan suuntaan, sillä ne hajoavat kaatopaikalla huomattavasti nopeammin kuin pelkkä muovivaippa.

 

No ovatko ruotsalaiset nyt sitten niin paljon parempia meitä tässä vaippojen ekologisuudessa? Vertailun vuoksi oli siis tarkistettava Muumi-vaippojen vastaveto asiaan. Muumi-vaipoista kerrotaan, että ne ovat ympäristövastuullisia ja puhtaista raaka-aineista valmistettuja vaippoja. Heillä on Joutsenmerkki. He olivat ensimmäinen lastenvaippojen valmistaja, joka on saanut pohjoismaisen ympäristömerkin. Vaipat ovat luontoa säästävää biohajoavaa materiaalia (selluloosaa), hajusteettomia ja kloorittomia sekä kotimaisia. Muumi -vaippapakkauksen voi käyttää uudelleen biojätepussina. Hienoa, ajattelin. Hyvä Suomi! Tästä on hyvä jatkaa.

 

Yrittäjäksi?

Yrittäjyys ei ole tällä helpolla kovin kannattavan oloista, jos lukee uutisia. Yrittäjyys on kuitenkin (ensimmäisen skenaarion mukaan) tulevaisuuden taito. Miten siis voi ryhtyä yrittäjäksi? Ensimmäinen askel on ottaa itse selvää, mitä yrittäjyyteen liittyy. Tästä lienee riittävästi kirjallisuutta tarjolla. Näkökulmia on myös monia. Voi miettiä mitä puutteita nykyisessä elämässä yleensä on. Miten nuo puutteet voidaan korjata ja samalla hyötyä siitä itse? Sitten vain valitsee sen puutteen, jonka voi korjata mahdollisimman pienellä vaivalla ja ryhtyy toimeen.

Yrittäjäksi ryhtyminen ei ole kuitenkaan ihan näin helppoa. Se vaatii asiaan paneutumista ja riittävän verkoston luomista, että voi onnistua. Lisäksi tarvitaan oikeaa asennetta. On hyvä pohtia, miksi haluaa yrittäjäksi. Jos työn merkitys on vain saada rahaa, missä on intohimo ja motivaatio tehdä sitä pitkään. Viihtyykö tällaisessa työssä pitkään?

Itsensä on hyvä tuntea, ennen kuin lähtee yrittäjän polulle. Mitä taitoja itsellä on tarjota muille? Oletko valmis jakamaan niitä muille? Yrittäjyyttä tarvitaan kansantalouden parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen. Sen avulla voidaan myös tuottaa ihmisille hyvää oloa, jos tarjotaan tuotetta tai palvelua, jota ihmiset oikeasti tarvitsevat. Yrittäjä voi siis olla sankarimainen maailman parantaja tai moraaliton rahan kerääjä. Millainen yrittäjä sinä haluaisit olla?

 

Oletko sisäinen yrittäjä?

Suhtaudutko työhösi sitoutuneesti, innostuneesti, aloitteellisesti, siten että työpaikkasi olisi oma yrityksesi? Onnittelut. Olet sisäinen yrittäjä ja sinua tarvitaan. Sisäinen yrittäjyys lisää työntekijöiden aloitteellisuutta ja omatoimisuutta. Sisäinen yrittäjyys tuo työpaikalle muutosvoimaa, joka parantaa henkilöstön asiakas- ja palveluhenkisyyttä, lisää tehokkuutta ja tuottavuutta. Sisäisen yrittäjyyden avulla työpaikasta voidaan tehdä entistä kilpailukykyisempi ja paremmin muuttuville markkinoille soveltuva.

Sisäinen yrittäjyys on oma-aloitteista ja aktiivista toimintaa. Omatoiminen työntekijä tiedostaa toiminnan liikeidean ja sitoutuu tavoitteiden toteuttamiseen. Sisäinen yrittäjyys on tavoitteellista työskentelyä, halua kehittää itseään ja osaamistaan. Sisäinen yrittäjyys on ympäristöön sidoksissa oleva asenne.

Sisäinen yrittäjyys on vapaaehtoista vastuun ottamista omista tekemisistään ja oman työn arvostamista. Se on moderni ajattelutapa, jolla pyritään myönteiseen kehitykseen. Siitä hyötyy sekä työntekijä että työnantaja. Menestyäkseen yritys tarvitsee yhteen puhaltavaa tiimihenkeä, työyhteisön, johon on mukava tulla ja jossa kaikki tekevät töitä maksimiteholla ajallisesti ja henkisesti. Sisäinen yrittäjyys tarkoittaakin oikeaa määrää työtä, oikean laatuista työtä ja oikealla asenteella tehtyä työtä.

 

Yrittäjä, yrittäjyys, yrityskasvatus

Yrittäjyys on tulevaisuudessa tarvittava taito. Yrittäjyyskasvatus opastaa tähän. Se on oma-aloitteista omien taitojen kehittämistä. Yrittäjyyskasvatuksen ensisijainen tarkoitus ei ole kasvattaa yrittäjäksi, vaan kehittää työelämässä tarvittavaa asennetta sekä työelämätaitoja. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena on edistää yksilön kykyä muuttaa ideat toiminnaksi yhteistyössä muiden kanssa. Siihen sisältyy kykyä suunnitella, johtaa toimintaa, ottaa riskejä, olla luova ja innovatiivinen. Tavoitteena on kokonaisvaltainen asenteiden, taitojen ja elämänhallinnan kehittäminen.

Miksi yrittäjyys on nyt pinnalla? Ekonominen laskukausi nostaa yrittämisen pinnalle: On keksittävä jotain, jolla pärjää. Toki yrittäjyys on tulevaisuuden taito huolimatta talouden nousu- ja laskukausista. Yrittäjyys on ajatusmaailma, mitä pitää yritysmaailmasta kotiuttaa myös kuntapuolelle. Yrittäjyys ei ole kovien arvojen hyväksymistä, vaan siinä on ainesta myös niin sanotuille pehmeiden arvojen aloille. Työ pitäisi tehdä tehokkaasti sekä tuottaen. Tuotos voi olla monenlainen ja tehokkuus ei tarkoita ”niska limassa” tekemistä vaan esimerkiksi turhien toimien ja välivaiheiden karsimista.

Kannatan ekologisia ajatuksia ja se on tulevaisuudessa pysyvä trendi luonnonvarojen ehtyessä, mutta haluan myös lasteni oppivan yrittäjyyden periaatteita, sillä niitä opiskellessa maailma avautuu toisella tavalla. Ne lapset ja nuoret jotka saavat oppia yrittäjyydestä, muun muassa liikeidean kehittämisestä, yrityksen perustamisesta, markkinoinnista ja brändäyksestä, ovat etuoikeutettuja taitojensa puolesta tulevaisuudessa.

 

Haloo, oletteko puhelimessa?

Ammatit ja työmuodot tulevat muuttumaan koko ajan. 80-luvulla oli imurinmyyjiä ja muita ovelta ovelle kaupustelijoita. Jotenkin puhelinmyyjistä on tullut heidän jälkeläisiään. He saavat kansan ärsyyntymään aivan kuten ovelta ovelle myyjät aikanaan. Tämä lienee johtuvan siitä, että ihmisistä voi tuntua epämukavalta, kun heidän yksityisyyttään häiritään. Tuntemattoman ovikellon soitto tai puhelu tuntemattomalta ei tunnu hyvältä. Vielä kun henkilö yrittää tyrkyttää jotain tuotetta, jota ei ollut ajatellut sillä hetkellä hankkia, niin ärsytys on valmis. (Yksinäiselle ihmiselle toki ventovieraan huomio, voi olla päivän pelastus. Onko myynti kuitenkaan kovin eettistä sellaiselle ihmiselle, joka vain kaipaa juttuseuraa ja ystävää? No näitä voi pohtia vaikka samalla kun katsoo kerran TV-ohjelmaa puhelinmyyjät)

Ovikauppiaat ovat kadonneet kuten kauppa-autotkin suuremmilta markkinoilta. Puhelinmyyjiä on silti edelleen, vaikka heidän ammattinsa ärsyttääkin suurta osaa kansalaisista. Puhelinmyynnin täytyy olla yrityksille kannattavaa, koska se ei ole poistunut markkinoilta. Yritysten on täytynyt tehdä tästä tutkimusta, jotta niiden kannattaa toteuttaa kansaa ärsyttävää toimintaa.

Seuraavan kerran kun puhelinmyyjä soittaa, en aio ihmetellä hänen ammattinsa kannattavuutta, vaan kertoa suoraan, että olen pahoillani, mutta hänen ei kannata tuhlata omaa työaikaansa minun kanssa puhumiseen, koska olen tehnyt päätöksen ”älä osta mitään, mitä et tarvitse”. Kiitän puhelusta ja suljen puhelimen. Ostan sitten mieluummin mainoksen uhrina jotain mitä tarvitsen, sillä mainoksen voin telkkarista tai netistä sulkea ja tehdä oman valinnan, ilman että tunnen huonoa omaatuntoa, siitä, että joku raukka ei saanut päivän palkkaansa minun kustannuksella.

 

Luonnollisin ajatuksin kevättä kohti

Pienten tekojen ekolistaus:

1.       Sappisaippua

Sappisaippua pelastaa perheen kuin perheen tahraongelmissa. Lastenvaatteiden ”puklu” ja

sinappikakka” lähtee, mutta sillä lähtee myös punaviini farkuista! Löytyy eri muodoissa suihkeesta saippuaan

 

2.       Kirppis

Laita turha vaate kiertämään. Kirpputorilla voit tienata muutaman euron itselle turhista tavaroista.

3.       Kierrätys

Aloita kierrättäminen itselle helpoista asioista pulloista, lehdistä, bioroskista…

4.       Eteenpäin antaminen

Jos et tarvitse tavaraa, et halua sitä myydä, et tarvitse ylimääräistä rahaa, anna tavara jollekin, joka sitä tarvitsee

5.       Opettele uusi taito

Esimerkiksi vanhasta tuunaaminen on hauskaa. Netti on täynnä helppoja ohjeita.

6.       Älä osta mitään – mieti mitä ostat

Kuluttajatietoisuus auttaa luontoa ja omaa lompakkoa. (Yleinen ekonomia saattaa kärsiä)

7.       Kirjasto

       Käytä hyväksi verovaroin ylläpidettyä palvelua. Lukutaito on hyvä osaamisalue uuden oppimiselle. Kirjastosta löytyy yllättävän paljon kaikkea uutta, kun palvelua alkaa käyttää säännöllisesti.

 

8.       Luonnonmateriaalien käyttö

Luonnonmateriaalit ovat ilmaisia, kun muistaa jokamiehen oikeuksien rajoitukset.

9.       Viljelypalsta

Kevät tulee. Aloita oma pieni viljely. Onnistuu pienessäkin tilassa. Herneenversot ovat muun muassa helppoja kasvattaa pienessäkin asunnossa.

10.   Kauppakassit

Muista ottaa kauppakassit mukaan kauppaan tai valitse kaupassa ekologisin vaihtoehto. Tutkimusten mukaan uusiomateriaalista tehty muovikassi sopii myös ekologiseen ostosten kantamiseen, jos omat kauppakassit unohtuvat. 

Luonnon taidetta

Sisustuksen ei aina tarvitse olla kallista. Lasten mukana meille on kantautunut itse tehtyjä ekologisia sisustusesineitä. Viimeisimmät olivat käpykoriste ja puun palaan punottu sydän. Käpyjä meillä on ”tuunattu” ennenkin maalaamalla niitä ja pitämällä maljakoissa. Käpyjä meillä riittää koristeiksi kyllä, koska olemme niin onnekkaita, että metsä alkaa heti takapihalta, tontinrajalta. Käpyjen lisäksi, kivet ovat saanet askarteluissa väriä pintaansa. Kultamaalilla maalatut aarteet katoavat välillä takan päältä aarreleikkeihin.

Luonnon taiteesta ja tuotteista on ”haisteltavissa” että siitä tulee vielä isompi trendi kuin se jo on, kun yritykset joutuvat miettimään omia ekologisia ratkaisujaan ja ihmiset haluavat kehittää omaa osaamistaan. Luonnontuotteita tullaan todennäköisesti tukemaan tulevaisuudessa eri tavalla, koska on luotu oma biotalousstrategiakin. Luonnontuoteyrityksille on siis tilausta.

 

Muovituotteisiin pantti?

Muovia siellä, muovia täällä, ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin eteen tulee melko varmasti jotain muovista. Luonnon keskelläkin, joku törppö on varmasti roskansa maahan jättänyt ja mitä todennäköisimmin tuote on muovia. Perheiden roskikset täyttyvät muovituotteista. Muovin aiheuttamaa kotitalousjäteongelmaa voitaisiin ratkaista kierrättämällä muovia enemmän, mutta vielä se ei ole kaikkialla mahdollista ja yritykset paljolti kokeilevat vasta muovin kierrätystä.

Muovista tiedetään, että se on arvokas ja hyödyllinen raaka-aine, jota voi uusiokäyttää. Uusiomateriaalina muovi myös toimisi hyvin, sillä materiaalia on paljon tarjolla. Suurin ongelma lienee muovin erilaisuus eri materiaaleissa. Muoviala tarvitsisi tukea, jotta kierrätys saataisiin kattavaksi ja kustannustehokkaaksi.

Ylitsevuotavan muovitarjonnan ongelman voisi ehkä ratkaista kuluttajien rahallisella kannustimella (win-win-periaate). Pulloissa on ollut pantti jo vuosikymmeniä. Entä jos useammassa elintarvikemuovissa olisi pantti sen mukaan, mihin muovin materiaaliluokitukseen tuote kuuluu? Tuotteiden täyttöpakkaukset ovat mukavia, mutta niiden ekologisuus on loppupelissä kyseenalaista. Täyttöpakkaus menee roskiin, mutta täytettävän alkuperäistuotteen voi uudelleen käyttää tai uusiokäyttää toisessa tarkoituksessa. Jos siis perustuotteen voisikin palauttaa ja saada siitä rahallisen pantin itselleen, se voisi paremmin vähentää jätettä kuin täyttöpakkaukset. Kaikessa kierrättämisessä ja uusiokäytössä kuitenkin hyvä muistaa, että perusjärjestys on vähennä, uudelleen käytä, kierrätä, hyötykäytä.

 Muovista uusimateriaalina löytyy lisää tietoa esimerkiksi täältä, täältä ja täältä :)

Hyvää ystävänpäivää!

 

Jokainen meistä tarvitsee ystävän tai ystäviä nyt ja tulevaisuudessa.

Nauttikaa ystävistä ja Ystävänpäivästä.

 

Vanhasta uutta - kierrätyksestä designia

Omien kaappien sisällön tarkistus on mielestäni yksi ekoteko. Kaappien sisällöstä voi saada ”tuunaamalla” uutta. Tämä vaatii toisinaan enemmän ja vähemmän luovuutta. Aikuisen hyväkuntoisista vaatteista saa lapsille vaatteita helpostikin, ainakin vauva-aikana, jolloin päälle voi pukea mitä vaan, ilman, että vaate on ”tyhmä” tai ”vääränlainen”. Vauvoilta, ei mielipiteitä tässä asiassa kysellä. Vaatteen täytyy toki olla käytännöllinen tai sitä on turha tehdä.

 

Vanhasta, hylätystä tavarastakin tehdään tänä päivänä design tuotteita. Edeltävien vuosikymmenten käytöstä poistetut esineet, kuten tietokoneen levykkeet, muuntuvat esimerkiksi kynätelineiksi. Videoiden koteloista on tehty taidetta ja nauhoilla ommeltu kasseja. Luovuutta nämä tosin vaativat. Ihaninta on, jos joku luova ihminen jakaa oman oivalluksensa toisten käyttöön. Bisnes ajatteluna se ei ole kannattavaa, mutta ilahduttaa kyllä niitä, jotka vain haluavat päästä eroon turhiksi muuttuneista tavaroista.

 

Toiveena laadukas varhaiskasvatus

Yksi-yksi-kaksi (11.2) -päivä on takana. Toivottavasti pelastustaidot ovat kunnossa, sillä tulossa on tulen arkaa materiaalia. Tänään nimittäin vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Päivän tarkoituksena on tehdä varhaiskasvattajien työ ja ammattitaito näkyväksi. Työ ja työssäkäynti haastavat varhaiskasvatuspalveluitakin tulevaisuudessa. Uudet työmuodot tuovat omat haasteensa. Jo nyt ilta-,viikonloppu- ja vuorotyö tuovat omat paineensa varhaiskasvatuspalveluiden toteuttamiseen ja tuottamiseen. Varmaa on, että lapsiperheet haluavat saada tulevaisuudessakin hyvää varhaiskasvatuspalvelua. Uuden lain voimaantulon on estänyt muun muassa kiista pätevyyksistä ja titteleistä eri korkeakouluista valmistuneilla. Tämä kiista kuuluisi ennemmin korkeakoulujen ratkottavaksi kuin esteeksi lain uudistumiselle. On turhauttavaa, kun ammattilaiset kentällä kärsivät korkeakoulutettujen ammattilaisten koulutustaustakiistasta. Varhaiskasvatus on naisvaltainen, matalapalkka-ala, jonka palkka ei ainakaan lähde nousuun keskinäisellä kiistelyllä ja osaamisen eriarvostaminen vie varmasti alaa väärään suuntaan.

Varhaiskasvatus on hyvä palvelu, eri variaatioineen avoimesta varhaiskasvatuksesta päiväkotihoitoon ja ammattilaisten erilainen osaaminen on ehdottoman tärkeää tulevaisuudessa. Kehitettävää varhaiskasvatuksessa on, mutta nyt kiista ja uusiutumista tarvitseva laki on ajautumassa väärille urille. Kenenkähän etuja tässä kiistassa oikein ajetaankaan? Kukaan varhaiskasvattaja ei varmasti halua tehdä huonoa työtä lasten kanssa, sillä heissä on ja he ovat tulevaisuus.

 

Tie muovipusseista kauppakasseihin

Kaikki varmasti tietävät, että omat kauppakassit ovat ekologisempia kuin kaupan muovipussit ostosten kotiin kantamiseen. Muutos muovipussikulttuurista kauppakassikulttuuriin ei kuitenkaan ole aina helppoa.

Viisi vuotta sitten oma siivouskaappimme pursusi kaupan muovipusseja. Moneen kertaan kauppakassit pakattiin kyllä autoon, mutta ne saattoivat unohtua marketin parkkipaikalle takaluukkuun. Erityisesti miehelleni oli helpompaa ottaa kaupasta muovikassi, tai kuusi, ostosten pakkaamiseen, kuin kantaa niitä minun väsäämiä kauppakasseja mukana. Pelastuksen meidän muovipussi kaaokseen toi monikin asia. Ensimmäinen ehkä oli se, että mieheni teki reissuhommia ulkomailla ja aina hänen ollessa reissussa käytin kaapissa olevia muovipusseja roskapusseina ja kannoin omatekemiäni pitkähihnaisia isoja kauppakasseja mukanani ruokaostoksilla. Toinen oli se, kun remontoidessa sain väkisin pakotettua mieheni miesten helvettiin, eli Ikeaan. Sieltä käteen jäi sinisiä kauppakasseja, isoa ja pientä kokoa. Noista pienemmistä on tullut meidän perheen ehdottomat kauppakassit, joita mieheni kantaa mielellään kauppaan.

Muovipussimiehestä on siis tullut vuosien saatossa, pienellä väsytystaistolla toki, kauppakassimies.On meillä toki edelleen muovipusseja talossa. Nykyään enemmän toki niitä epämääräisen kokoisia muovipusseja, joita saa vaateliikkeistä, jos ei muista sanoa ei kiitos pussille. Näille pusseille yritän keksiä kaikenlaisia uusia käyttötapoja. Niitä on sulatettu ja yritetty tehdä taidetta ja ompeluvirityksiä. Ei ollut mun juttu. Tai siis niistä ei tullut sellaisia kun halusin. Uimahallipussin sisäosa niistä saattaa vielä joskus tulla. Jotain tällaista olen ainakin visioinut Strömsöön inspiroimana. Ohjelmassa ommeltiin muovipussi kangaspussin sisälle, jotta märät uimavaatteet eivät kastele joka paikkaa, vaan muovipussi kassin sisällä pitää ulkopussin kuivana. Saa nähdä, koska tähän projektiin jaksaa panostaa tai edes aloittaa...

Perheemme ekoteosta kauppakassien kanssa vielä: Muovipussimiehen väsyttämiseen meni lähes kolme vuotta, joten muutos ei ole nopeaa. Väsytystaistelu kannattaa, vaikka muutos olisi hidasta. Tänä päivänä olen erittäin ylpeä omasta Ikea-kassi–miehestäni, joka pakkaa ruokaostokset siististi, nopeasti ja ympäristöystävällisesti kauppakasseihin.

Hyvät, pahat kirpparit

Kirpputorit ovat mielestäni hyvä ekoteko. Toiset ovat saaneet siitä tehtyä buumin avulla itselleen toimentulon, tuottavan bisneksen. Toiset myyvät vapaammalla otteella ”vapailla” markkinoilla. Paikallisia kirpputoreja on kiva kiertää ja niistä saattaa löytää hyviäkin löytöjä. Myyminen näillä kirpputoreilla voi toki olla henkisesti ja taloudellisesti kivuliasta. Yhdestä omasta lähikirpparista kuulin aikoja sitten huonoa palautetta tavaroitaan sinne vieneeltä ystävältäni ja sen jälkeen en ole paikalle enää mennyt. Huono palaute täten heikentää bisnestoimintaa, joten siihen täytyy panostaa.

 No mitä se huono palaute sitten oli. Ystäväni vei tavaraa myytäväksi. Kun myyntiä tarkasteltiin pöytävuokran päätyttyä, hän sai tuskin takaisin omaa vuokraansa ja pöydästä oli kaikki arvokas kadonnut ilman maksua. Kaiken tämän lisäksi eräs hänen tuotteensa oli vaihdettu rikkinäiseen ja tämä rikkinäinen tuote oli palautettu reklamoiden liikkeeseen ja siitä vaadittiin myyjältä rahat takaisin. Liikkeen myyjä tylyyn tapaan ilmoitti, että ystäväni pitää maksaa tästä rikkinäisestä tuotteesta liikkeelle hyvitys.

 Kun ystäväni tiedusteli kadonneista tavaroista, hänelle ilmoitettiin yhtä tylysti, että eikö ystäväni tiedä, että kirpputoreilla hävikki kuuluu asiaan. Asiakaspalvelu liikkeessä ei siis ainakaan ole hyvää, ynnäsin kertomuksen jälkeen. Lisäksi jos tavarasta katoaa kaikki arvokas, niin en todellakaan aio kyseiseen liikkeeseen omaa tavaraani viedä myytäväksi. Tämän kokemuksen perusteella ymmärrän vallan hyvin, miksi Facebook-kirpparit ja Tori.fi saavat myyjiä itselleen. Kun myy itse, hävikki jää pois ja myyntitapahtuma on itsestä kiinni, eikä tarvitse pahoittaa mieltään huonosta asiakaspalvelusta. Kotiin vieraan ostajan päästäminen voi olla kynnyskysymys joillekin, joten erilaiset piha- ja peräkonttikirppikset, joissa myyjä itse myyvät tavaransa ovat myös hyvä vaihtoehto. Tällöin ei ole myöskään pakko hinnoitella kaikkea tavaraa etukäteen, vaan niistä voi neuvotella kasvotusten ostajan kanssa.

Vaihtoehtoja tavaran kierrättämiseen kirpputorimaisesti on siis paljon, jokainen valitkoon itselleen sopivan hyvistä ja pahoista vaihtoehdoista.

Vaippojen biokehitys

Kestovaippoja vai kertakäyttöisiä vaippoja? Tässä dilemma pienten lasten vanhemmille. Kumpi on parempi? Tämä on kysymys, jonka vastaus on perhekohtaista. Toiselle lapselle sopii toinen paremmin kuin toinen. Ekologisesti kertakäyttövaipat kuormittavat kaatopaikkoja. Kestovaipat kuluttavat oman määränsä vesivaroja, kun vaippoja pestään. Veden kiertokulku on oma prosessinsa ja ehkä vähemmän luontoa kuluttavaa kuin kaatopaikkojen täyttäminen, mutta kummankaan käyttäminen ei ole ekologisesti puhdasta. Onko mikään oikeastaan, mitä teemme maapallolla? No filosofiat sikseen. Kertakäyttövaipat on nimetty pahoiksi ja kestovaipat ovat ekologisessa mielessä in. Kestovaippojen valmistuksesta ja myymisestä on tullut myös kannattava bisnes. Mutta missä luuraavat biohajoavat vaipat? Niitä oli joskus markkinoilla, mutta ne ovat kadonneet. Nyt kun ekologisuus on trendikästä, ihmettelen, mihin biohajoavat vaipat ovat jääneet? Kertakäyttö- ja kestovaipat ovat kehittyneet molemmat, mutta niiden välimuotoa, helppokäyttöisiä biohajoavia vaippoja ei löydä isoilta markkinoilta. Tuoko tulevaisuus ekologisine vaatimuksineen niitä jossain vaiheessa isommalla rytinällä markkinoille? Tilausta voisi nyt alkaa olemaan vihreän imagon aikakaudella.

 

Win-win ratkaisuja

Jäteongelmille olisi olemassa varmasti paljon ratkaisuja, jos keskityttäisiin enemmän win-win-tyyliseen ratkaisukeskeiseen ajatteluun ongelmankeskeisen ajatusmallin sijaan. Tuotantovaiheessa jo pitäisi miettiä, mihin tuote päätyy lopulta. Onko tuotteelle jatkokäsittely mahdollisuuksia, kun sen ensimmäinen käyttökierros on loppuun käyty? Monesti nähdään tuotteen ongelma, kun sen tie on ensimmäisessä päätösvaiheessa, mutta ei ratkaisua, miten tuote voitaisiin uusiokäyttää.

Ratkaisukeskeinen win-win-ajattelu voisi olla ratkaisu tähän: Lopetettaisiin negatiivinen ongelma-ajattelu ja haettaisiin aktiivisesti positiivisia ratkaisuja asioille. Tässä tarvitaan paljon viisaita päitä yhteen lyötäväksi. Omistakin kaapeista löytyy paljon tavaraa, joille ei tiedä jatkokäsittely mahdollisuuksia. Esimerkkinä tästä mainittakoon omasta kaapista löytyvä rikkinäinen munaleikkuri.

Mitä sitten win-win ratkaisut voisivat olla? Yksi hyvin yksinkertainen ja yksilöä itseään hyödyttävä win-win-malli on kompostointi. Kun oma ruoka- ja muu biohajoava jäte kompostoidaan, saadaan multaa, jonka voi hyödyntää kukka- ja kasvimaalla aikanaan. Luonto ja kompostoija voittavat. Myös hedelmiä voi pakata ruokakaupassa biopussiin ja laittaa kotona bioroskat tähän pussiin. Kauppias saa positiivisen maineen tarjoamalla pusseja ja ostaja saa roskilleen säilytyspaikan. Tosin harva kauppa vielä tarjoaa biopusseja pakkaamiseen, mutta onneksi niitä on jo muutamia. Vaatteiden win-win mallista oli jo maininta aiemassa kirjoituksessa. Vaatebisneksen ”tuo minulle, annan sinulle” – malleja voisi tulevaisuudessa olla enemmänkin, kun aletaan ajatella ratkaisukeskeisesti.

Mikä on sinun arjen win-win mallisi?

 

Mitä teen huonokuntoisille tekstiileille?

 

Jätehuollon uudet asetukset haastavat meidät kaikki miettimään, mitä kaatopaikoille tuotamme. Eräs iso monikansallinen yritys saa meidän perheeltämme kiitoksen siitä, että ottavat vastaan vaatteita, niiden laadusta, merkistä ja kunnosta huolimatta. Huonokuntoiset vaatteet uudelleen käytetään joko raaka-aineena tai uusina tuotteina. Tekstiilikuitua voidaan käyttää esimerkiksi raaka-aineena autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaalina. Tämä yritys oli vastaus minulle huonokuntoisten vaatteiden sijoituspisteenä. Parempikuntoisia vaatteita, joita en saanut kirppareilla myytyä enkä eteenpäin lahjoitettuna vein aiemmin muun muassa markettien pihassa seisoviin kierrätyspisteisiin. Tähän tuli tosin stoppi, kun olin kerran viemässä kierrätyslaatikkoon tavaraa, enkä saanut omia tavaroita vesisateessa mahtumaan laatikkoon, koska sitä ei ollut tyhjätty, vaan laatikko pursusi muovipusseja täydennysluukusta ulos. Tämä oli käännekohta siihen, että en enää uskonut hyvää tarkoittaviin (?) yhdistyksiin / yrityksiin, jotka vaatteita keräsivät ja tässä tapauksessa laiminlöivät tyhjennyksen. Meidän perheen ”ongelmavaatteet”, eli ne joille emme löydä jatkotoimia matkaavat siis tänä päivänä tuon ison yrityksen laatikkoon ja saamme siitä hyvästä kyseiseen yritykseen alennuskupongin heidän tuotteisiin. Tässä mallissa molemmat voittavat. Tässä win-win –mallissa yritys ehkä nettoaa enemmän myymällä jätteen eteenpäin ja saamalla meidän perheen ostamaan sieltä, mutta mekin hyödymme sen verran, että emme vie jätettä kaatopaikalle ja kaappeihin tulee lisää tilaa ja kun joskus tarvitsen jotain liikkeestä, saan siihen pienen alennuksen.

 

”Älä osta mitään”

Jotkut viettävät tai viettivät ”tipatonta tammikuuta”. Itseäni kiehtoo enemmän skenaarion ”Älä osta mitään, mikä ei ole pakollista” – teema. Kotiäitinä joutuu miettimään, mihin rahansa voi laittaa. ”Älä osta mitään, mikä ei ole pakollista” on hyvä ajatus takaraivossa. Ruokaa on pakko hankkia. Peruselämisen laskut, kuten asunto ja sähkö, on pakko maksaa. Kun lehtimyyjä seuraavan kerran soittaa, voi lehtitilauksen hylkäämiseen käyttää tekosyynä osallistumista kampanjaan ”älä osta mitään” ja lukea hienosti verovaroin ylläpidetyssä kirjastossa kyseiset lehdet. Tässä kohdassa voi sanoa, että kirjasto on loistava paikka ja sinne saa osa omista veroista mennäkin. Kirjastopalveluita on meidän perhe käyttänytkin aktiivisesti ja tulee käyttämään. Oman kirjaston ekotekona voidaan vielä mainostaa heidän ”tuo tähän omat vanhat lehtesi ja kirjasi”. Tästä pisteestä kuka tahansa voi ottaa toiselle tarpeettomat lukumateriaalit ja viedä omansa sinne. Kymmenen pistettä kirjastolle!

Vaatteita on joskus pakko hankkia, mutta paras vaate ekologisesti on kuitenkin se joka on jo kaapissa. Kaikista vanhoista vaatteista ei saa kuitenkaan tuunattua sellaista kuin itse tarvitsisi tai haluaisin niistä tehdä. Oma vaatekaappi kannattaa kuitenkin tarkistaa ennen kuin hankkii uutta. Ja tässä kohtaa jälleen kirpparit ovat kullan arvoisia. Jos niistä ei löydä sopivaa, voi ainakin laittaa omansa kirpparille myytäväksi. Toiveina muutama ero kassan pohjalle ja tilaa omaan kotiin.

Ongelma ”älä osta mitään” -teemassa on ekonomia. Taloussuhdanne ei käänny nousuun, jos kaikki kieltäytyvät ostamasta. Kauppa on tehnyt omat kampanjansa jo alentamalla tai ”halpuuttamalla” hintojaan. Ruokaa tosin meistä kaikki tarvitsevat ja kokonaisvaltaiseen omavaraisuuteen ruuantuoton suhteen eivät kuitenkaan kaikki pysty. Elintarvikeala on tällä tavalla turvatummassa asemassa kuin moni muu. Kampanja toki haastaa kaikki alat miettimään, mitä niiden kannattaa tuottaa ja miten. Ekologisuus on siis kampanja avulla monellakin tapaa mahdollista ja kallisarvoisia luonnonvaroja ehkä pystytään suojelemaan enemmän sen myötä.

 

Kuka jää kotiin lapsen kanssa?

Ensimmäisen skenaarion pohjalta mietityttää paljolti politiikka, lait ja ekonomia. Kotiäitien yrittäjyys ja kierrättäminen ovat jo osa nykypäivää. Tavallisen kotiäidin Kela-tienesti ei ole kovin suuri, joten perheen elättäminen haastaa miettimään, miten taloudellista tilannetta voisi parantaa. Omat kädentaidot ja oma identiteetti ovat tuottaneet useille jo lisätienestejä kotona ollessa. Blogikirjoituksilla voi tienata. Koruja ja erityisesti lastenvaatteita tekeviä taitureita on internet pullollaan. On hienoa, että kädentaidot on otettu näyttävästi esille vähänevien luonnonvarojenkin kannalta. Uudet työmuodot, kuten bloggaus ovat myös asia, mikä pitää tiedostaa. Kukaan ei sanonut 80-luvulla olevansa isona bloggaaja.

 

Työmuodoissa ja ehkä erityisesti työajoissa olisi paljon muutettavaa kotiäidin näkemyksestä. Olisi hienoa voida tehdä työtä, vaikka kodin ulkopuolellakin, joustavasti ja omaa itseään kuunnellen. Kaikki äidit eivät halua olla ikuisesti kotiäitejä, joku voisi haluta tehdä osa-aikaisesti omaa työtään, mutta työsopimukset eivät kaikkeen jousta, eivätkä työnantajat. Jotkut kotiäidit ovat tyytyväisiä oloonsa kotona, eivätkä kaipaa työelämään. En tiedä tuoko tämän tunteen se, jos tietää, että perheessä pärjätään ekonomisesti hyvin, vaikka äiti ei töissä kävisikään. Malleja ja ajatuksia on monia. Kaikilla äideillä ei myöskään ole työtä johon voisi kotoa palata.

 

Hallituksen halu jakaa kotihoidon tukea vanhempien kesken mietityttää. Perhepaketti tosin haudattiin, ainakin hetkeksi. Uusi hallitus saattaa sitä vielä tonkia lisää ja lisäselvityksiä se varmasti kaipaakin. En tiedä muuttuisiko moni asia, jos työelämä olisi joustavampi kaikilla aloilla naisille. Miehen jääminen kotiin ei välttämättä ole taloudellisesti moneltakaan kannalta katsottuna kannattavaa, erityisesti jos mies ansaitsee enemmän kuin nainen. Onko sitä poliittisestikaan loppupelissä? Miehen jääminen kotiin on perhekohtaista. Siitä syystä moni on sitä mieltä, että perheiden pitäisi saada itse päättää, kuka jää pienen lapsen kanssa kotiin. Itse näkisin, että jos työelämä joustaisi toisella tapaa naisten kanssa, se olisi tasa-arvoisempaa ja naiset voisivatkin haluta ja pystyisivät tekemään työtä aikaisemmin (mihin kai kotihoidon tuen jakamisella pyritään) sen sijaan, että olisivat vuosi toisensa perään kotona. Kysymyksessä kuka jää kotiin lapsensa kanssa, pitäisi myös huomioida väestön ikääntyminen ja ne perheet jotka ovat onnellisessa asemassa osallistuvien isovanhempien suhteen. Nämä onnelliset perheet, joilla on isovanhemmat käytettävissä lastenhoitoon, voitaisiin valjastaa enenemässä määrin auttamaan pienten lasten hoidossa ja äiditkin voisivat päästä töihin. Mutta kaikki kaikessa, äitien työllisyys ja työllistäminen on monimutkainen vyyhti ja erilainen perheiden välillä.

Tulevaisuusskenaario 1

 

 

”Tulevaisuus haastaa uusiin työmuotoihin ja uusia työmuotoja tulee esille jatkuvasti. Yrittäjyys ja kierrätys ovat edelleen kova sana. Ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita luonnosta ja ”älä osta mitään, mikä ei ole pakollista” – ajatus on voimakas. Bioteknologia on kehittynyt huimasti muun muassa jätehuollon uusien asetusten myötä.”

Skenaario on muodostettu erillisen pestel-taulukon pohjalta, johon on pohdittu eri ilmiöitä erilaisten trendien pohjalta. Mukana on ollut nousevia ja laskevia trendejä, megatrendejä, villejä kortteja sekä heikkoja signaaleja. Materiaalin keruussa on käytetty muun muassa Tekesin ja Sitran tutkimuksia, kaupunkien ja kuntien strategia mietintöjä, lehti- ja internet-kirjoituksia sekä omia empiirisiä havaintoja.

PESTE(L) ilmiöitä

Miltä lähitulevaisuus kotiäidin näkökulmasta näyttää nyt ja miltä se voisi näyttää noin viiden tai kymmenen vuoden päästä? Näitä asioita olen pohtinut paljon. Tämän hetkiseen PESTEL-analyysiin on ajatuksia kertynyt ainakin seuraavista asioita:

Poliittisia ja lainsäädännöllisiä muutostekijöitä on toimintaympäristössämme paljon. Tällä hetkellä kotiäitinä eduskunnan pohdinta päivähoitolaista ja kotihoidon tuesta tietenkin kiinnostavat. Erilaiset lait kuten työlaki ja sen mahdollinen muuttaminen pohdituttaa myös.

 

Ekonomiset vaikutukset kuten alueellinen talouskehitys, talouskriisit ja lamat, globalisoituminen, kilpailurajoitukset, julkinen rahoitus, verot ja tuet, koulutustaso, yrittäjyys, työllisyyskehitys sekä ostovoima vaikuttavat toimintaympäristössämme. Kotiäitinä tulee pohtineeksi, mihin rahat milloinkin riittävät. Myös uudet alat, joita on tullut, kuten bloggaaminen, kiinnostavat. Yrittäjyys on ollut myös monen kotiäidin pelastus taloudellisesti tiukempaan elämänvaiheeseen.

 

 

 

Sosiaaliset ja kulttuuriset arvot, kulutuskäyttäytyminen, vapaa-aika, työhön suhtautumisen muutokset, väestön ikärakenne, muuttoliike, osaaminen sekä ekonominen asema vaikuttavat muun muassa toimintaamme. Kulutuskäyttäytyminen muuttuu tietyllä tapaa kotiäitinä. Rahankulutus mietityttää. Lasten vaatteisiin, hygieniaan ja ruokaan menee paljon rahaa. Tätä ovat monet ratkaisseet ryhtymällä ompelemaan vaatteita ja kestovaippoja sekä tekemään ruokaa ja leipomaan itse. Kirpparitoiminta myös pitää edelleen pintansa. Sosiaalinen media myös on osa arkipäivää ja ongelmia ratkoessa tulee kohdanneeksi usein erilasten keskustelupalstojen mielenkiintoiset keskustelut. Työhön ja kotiäitiyteen suhtaudutaan myös erilailla tänä päivänä kuin aikaisempina kymmenyksinä, jolloin tavoitteena oli ehkä enemmän vakituinen kokopäivä työ, kun taas tänä päivänä moni tyytyy omasta tahdostaankin pätkätyön tuomiin mahdollisuuksiin.

 

Teknologiset vaikutukset: informaatio- ja tietoliikenne, bio-, nano-, energiateknologiat, verkkokauppa, virtuaalimaailma ovat osa arkipäiväämme. Teknologian osaaminen on äärettömän tärkeää. Sosiaalisen median vaikutus ja vaikuttavuus tulee jokaisen myöntää ja löytää oma näkemyksensä ja osaamisensa siihen. Älysovelluksista on helppo jäädä jälkeen. ”Minimismi” – taskukokoon tuotettu teknologia, on tärkeässä osassa tällä hetkellä. Mitä se lieneekään tulevaisuudessa? Bioteknologia tulee varmasti nostamaan päätään vielä ja mihin mennään verkkokaupassa? Uusia keksintöjä varmasti tulee myös lisää, eihän 80-luvulla kenelläkään ollut älypuhelimia.

 

 

Ekologiset vaikutukset: kasvihuoneilmiö, ilmaston muutos, saastuminen, jäteongelmat, liikarakentaminen, ympäristötietoisuus sekä infrastruktuurin muutos ovat osa arkeamme. Kierrätys, kirpparit ja ”tuunaus” ovat tätä päivää ja lähellä omaa sydäntä. Vihreä imago on tärkeää monille yksityishenkilöille, mutta erityisesti yrityksille. Ympäristöystävällinen asenne on iso osa omaa ajatusmaailmaa ja siinä riittää parannettavaa itselläkin paljon. Onneksi lapset ovat joustavampia ja sopeutuvaisempia kuin me aikuiset: Heiltä voi oppia paljon.

Tervetuloa lukemaan...

 

Blogi-kirjoittaminen on yksi nykypäivän trendi ja tulevaisuuden kannalta ei ole pahitteeksi tutustua siihen ja opetella sitä. Itse olen kiinnostunut erityisesti tulevaisuudesta, koska toimialojen kehittäminen on lähellä sydäntäni.

 

 

Opiskellessani kehittämistä ja johtamista ihastuin PESTE(L)-analyysiin. Ensimmäiset kirjoitukset pohjautuvatkin paljon sen varaan, toki löyhällä ja ehkä arkisellakin otteella. Mitään kovin tieteellistä teksteistä ei löydy, vaikka analyysi todellisuudessa perustuisikin tieteellisesti tutkittuihin asioihin, eikä ”mutu”-tietoon. Blogi tulee käsittelemään kotiäidin näkökulmasta PESTE(L)-analyysin eri osa-alueita: Politiikkaa ja lakeja, ekonomiaa, sosio-kuttuurisia näkökulmia, teknologiaa sekä ekologisia näkökulmia. Lisäksi teksteissä on oman analyysin pohjalta tehtyjä skenaarioita lähitulevaisuudesta.