Skenaarion 4 tarkastelua

Uuden hallituksen kaavailujen pohjalta skenaario 4, lasten hoidosta, näyttäisi mahdollisuuksia antavalta. Jos päivähoito tai varhaiskasvatus yleisesti kallistuu ne onnekkaat, joilla on isovanhempien hoitoresurssit käytettävissä varmasti turvautuvat niihin enemmän eli isovanhemmista saadaan lisäresursseja lastenhoitoon. Sama resurssi varmasti auttaa myös, jos subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehdään muutos uuden varhaiskasvatuslain pohjalta.

Varhaiskasvatuksen talousmenojen kiristämisen myötä myös erilaisia palvelumuotoja joudutaan pohtimaan. Ryhmäkokojen mahdollinen kasvattaminen myös haastaa varhaiskasvatuksen keksimään uusia tapoja järjestää palvelua, koska monissa paikoissa tilat käyvät ahtaiksi. Myös subjektiivisen oikeuden poisto haastaa palveluiden kehittämiseen. Tämä ennustaisikin siis uusien palveluiden tuloa markkinoille. Vielä kun tähän lisätään se, että varhaiskasvatuksesta mahdollisesti halutaan pakollista koulutuksen tasapuolisuuden nimissä, ollaan tilanteessa, jossa uusia palvelumuotoja on mietittävä.

Palkkatasoa hallituksen kiristynyt talouspolitiikka ei lupaa, joten yhteiskuntasopimukseen on jo sidottu varhaiskasvattajat ennen muita. Lisää lapsia, ei lisää liksaa ja työn määrä kasvaa. Uutta työtä alalle nämä uudistukset eivät luo. Josko työmuotojen monimuotoistaminen sitten toisi lisää mahdollisuuksia varhaiskasvattajien työhön erimittaisten työpäivien muodossa. Se saattaisi tuoda lisää uutta työvoimaa tänne. Tosin pätevästä työvoimasta on jo nyt pulaa.

Alipalkatut varhaiskasvattajat

Skenaario ennustaisi varhaiskasvattajien palkannousua kasvavan arvostuksen myötä. Tämän hetkisessä taloudellisessa tilassa se tuskin tapahtuu lähiaikoina. Kun kansalaisilta kysytään kyselyissä, mistä kunnallisista palveluista oltaisiin valmiita karsimaan, niin lasten palvelut ovat listalla heti. Ensimmäisenä ollaan valmiita poistamaan lasten kerhoja, vaikka niiden on osaltaan tarkoitus vähentää päivähoidon tarvetta ja samalla tukea vanhempia lasten kasvatuksessa. Tämä kertoo karun todellisuuden siitä, että lasten varhaiskasvatusta ei edelleenkään osata arvostaa.

Tämä arvostus näkyy myös palkassa. Luokanopettajat, jotka ovat kasvatustieteen maistereita (, kuten moni lastentarhanopettajakin tänä päivänä), saavat osakseen parempaa arvostusta, ainakin palkallisesti ja varmasti myös kyselyissä he olisivat arvostetumpia kuin lastentarhanopettajat. Toki, oppivelvollisuus on pakollista, joten opettajien arvostus on tietyllä tapaa pakollisempaa kuin varhaiskasvattajien arvostaminen, koska toistaiseksi varhaiskasvatus on vapaaehtoista. Saisivatko varhaiskasvattajat parempaa ymmärrystä ja arvostusta, jos päivähoidosta eli varhaiskasvatuksesta tehtäisiin pakollista tietyille ikäryhmille? Ehkä tähän ollaan jo matkalla, kun esiopetus muuttuu pakolliseksi elokuusta 2015. Ja siellähän sitten opettajina saa vielä toistaiseksi ainakin olla näitä alipalkattuja ja aliarvostettuja lastentarhanopettajia ja erityiskoulutuksen saaneita sosionomeja.

Äitien työmarkkinat

Millä saataisiin talous nousuun, työttömiä töihin ja äidit töihin? Tämä on iso kysymys. Nykyiset työehdot ja työskentelytavat eivät tuo siihen ratkaisua. Töihin palaavista äideistä ollaan oltu huolissaan viimepäivinä ja on esitetty, että työterveyshuollon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota työhön palaavien äitien jaksamiseen.

Miksi äidit eivät jaksa ja ehkä halua palata nopeassa tahdissa takaisin töihin? Yksinkertaisimmillaan syy varmaan löytyy huolesta toimia monessa roolissa: olla hyvä työssäkäyvä elannon perheelle omalta osaltaan tuova hyvä äiti. Mikä sitten voisi auttaa äitejä palaamaan työhön ja jaksamaan siinä? Yksinkertaisin vastaus tähän kuten talouden nostamiseenkin on työurien ja työn uudelleen tarkastelu.

Työhön palaava äiti saattaisi haluta tehdä töitä. Hän voisi tulla toimeen pienemmällä palkalla alkuun ja tehdä lyhyempää viikkoa. Sitten tulee mutta: työehtosopimukset ja täten työnantajalla ei ole keinoja tähän. Kaikissa töissä ei voi tehdä etätöitä kotoa käsin. Näin on esimerkiksi hoito- ja palveluammateissa, joissa asiakas on palveltavana konkreettisella työpaikalla. Näissäkin ammateissa toimivat voisivat haluta tehdä lyhyempää viikkoa kuin mihin työehtosopimus antaa mahdollisuuden.

Jos sopimukset olisivat joustavampia, voitaisiin työtä jakamalla saada useampi ihminen myös töihin. Kotoa töihin palaava äiti voisi halutessaan tehdä lyhyempää viikkoa ja joku toinen työntekijä voisi tehdä hänen loput viikkotuntinsa. Näin työllistettäisiin kaksi henkilöä sekä parannettaisiin äitien hyvinvointia, kun he voisivat olla sekä töissä että huolehtia perheestä, kokematta huonoa omaa tuntoa siitä, että eivät voi jakaantua moneen paikkaan.

Miksi isät jäisivät kotiin?

Edeltävä hallitus kaavaili kotihoidontuen jakamista äidin ja isän kesken. Ajatuksena oli, että äidit saataisiin nopeammin takaisin työelämään ja näin voitaisiin taata naisille tasavertaisempi asema työelämässä. Tällaisen kuvan ajatuksesta jakaa tuki vanhempien kesken antoi.

 

Esitys tuen jakamisesta ei mennyt läpi, mutta jätti ilmaan kysymyksen miksi isät sitten jäisivät kotiin, jos heitä ei näin pakotettaisi jäämään kotiin? Luin hetki sitten mielipidekirjoituksen, jossa lasten huono käytös nimettiin yksinomaan äitien viaksi. Äidit kun eivät pidä lapsiaan kurissa. ”Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee” – lieni kirjoittajan ajatus. Hän kyllä hyvin selvästi ilmaisi, että äidit ovat yksin vastuussa lasten ja nuorten ongelmakäytökseen. Tätä tekstiä lukiessa mietin, millä planeetalla kirjoittaja elää, kun siellä ei ilmeisesti ole miehiä ollenkaan. Ei kai lasten kasvatus ole yksin äitien tehtävä? Eikö siihen osallistu isät, ammattikasvattajat, kasvuympäristö ja yhteiskuntakin? Heräsi ajatus, että elämmekö sittenkin vielä aikakautta, jossa naisen paikka on ”nyrkin ja hellan välissä”? Jos näin on, niin ei mies voi silloin jäädä kotiin. Eikä mies voi silloin osallistua lastenkasvatukseen.

Onneksi luulen olevani väärässä, tai ainakin toivon niin. Monesti juuri miehet ovat toivottuja kasvatuskumppaneita, niin kotona, koulussa kuin päiväkodeissa. Onpa miehiä jopa perhepäivähoitajinakin nähty. Mies on siis yhtä hyvä kasvattaja kuin nainenkin. Imettämään heistä ei ole, mutta muuhun lastenhoitoon kyllä. Miksi he siis jäisivät kotiin, jos ei ole pakko? Moni ei jää. Syyt miksi jotkut jäävät saattavat olla samat kuin naisilla. Niitä voivat olla esimerkiksi työttömyys, tauon tarve omasta työstä, parempi tienesti tai ihan vaan halua olla oman lapsen kanssa ja nähdä se valtava kasvu mitä tapahtuu pienessä ajassa, kun lapset ovat pieniä. Joten miksei isät voisi hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin, ilman ulkopuolisten arvostelua?

Ootteko vaan leikkineet?

THL:n sivuilla on dia, jossa kysytään ”Oletteko te vain leikkineet tänään?”. Dia kertoo siitä, mitä kaikkea lapset oppivat leikin avulla. Ne jotka pitävät lastenhoitoammatteja helppoina töinä, eivät välttämättä ymmärrä sitä, mitä kaikkea nuo alipalkatut ihmiset tekevät oman lapsen hoitopäivän aikana lapsen kehityksen eteenpäin viemiseksi.

Lastenhoito ei alaa ymmärtämättömille ole merkityksellinen. Se on vain arjen pyörittämistä jossain kontekstissa. Varhaiskasvatussuunnitelmilla on pyritty tuomaan alan arkea vanhemmille esille, mutta yleistutkimus siitä, kuinka suunnitelmallisena toimintana lasten hoitoapidetään, tulos olisi aika heikko. Alle kouluikäisten varhaiskasvattajat toteuttavat suunnitelmallista työtä lapsen kasvun kehittämiseksi ja edistämiseksi päivittäin. Perusarki on suunnitelmallista ja sisältää oleellisia asioita lapsen kasvulle ja kehitykselle. Syöminen, leikkiminen, muu suunniteltu toiminta, ulkoileminen, nukkuminen tai lepääminen on osa suunniteltua, tasapainoista arkea. Huippu urheilijoillekin korostetaan tasapainoa liikunnan, ruokailun ja levon suhteen. Miksi näitä ei arvosteta lasten hoidossa? Miksi me odotamme lastenhoidossa pikavoittoja ja näkyviä tuloksia ja tuotoksia joka päivä? ”Mitä te olette tänään tehneet?”- kysymys nostattaa arvostelun pintaan, erityisesti jos on vain tehty perusasioita, eikä esimerkiksi olla oltu extreme-retkillä tai askarreltu näyttäviä teoksia esiteltäviksi. Joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä on olellista lasten kasvatuksessa ja toteutammeko sitä itse. Onko parempaa perus rauhallinen arki kotona perheen kesken vai extreme seikkailut ylellisyyksineen?

 

Lastenhoidon paradoksit

Lasten hoitaminen ei ole yksinkertaista ja helppoa. Jostain syystä näin kuitenkin yleisesti otaksutaan. Tämä lienee myös syy, miksi lastenhoidolliset ammatit ovat palkkakuopassa ja näissä ammateissa oletetaan kenen tahansa pärjäävän ilman koulutustakin: ”Kuka tahansa nyt osaa lapsia hoitaa? Ja miksi niille pitäisi maksaa enemmän siitä, että vain leikkivät koko päivän lasten kanssa? Tulisivat tekemään oikeita töitä.”

Näistä kommenteista riittäisi varmasti kirjoitettavaa useankin tekstin verran. Haluan kuitenkin jakaa jotain ajatuksia lasten hoidosta Pamela Druckermanin ”Bebe päivä päivältä” kirjan innoittamana. Tämä kirja kannattaa lukea, koska se on helppolukuinen teos lasten kasvattamisesta, mutta myös ajatuksia herättävä. Kirjaa lukiessa havahtuu siihen, että monia asia on näin Suomessakin, mutta silti haluan sieltä nostaa muutaman asian esille.

Vanhempi: Älä kiirehdi lapsen kehitysvaiheita. Opeta lapselle kohteliaita tapoja. Harrastukset ovat hauskuutta varten. Tässä on kolme hienoa ohjetta. Kehitysvaiheiden kiirehtimisen huomaa, kun joku tuttava kertoo siitä, missä vaiheessa heidän lapsensa on. Automaattisesti tulee ajatelleeksi, miten omalla kohdalla asiat ovat. Esikoisen kanssa tämä vielä korostuu. On niin hienoa, kun lapsi jo osaa monia asioita. Seuraavan tai seuraavien kanssa sitä osaa ottaa asiat jo eri tavalla. Ei asioilla ole niin kiire.

Tänä päivänä kohteliaat tavat: Kiitos, anteeksi, ole hyvä, hyvää päivää tai yleensäkin tervehtiminen ovat yhtä tärkeitä kuin ennen. Niillä saa usein myös toisen paremmalle tuulelle. Kohteliaisuus kannattaa. Siksi sitä on hyvä opettaa jo pienestä pitäen. Kolmanneksi: lapsen harrastus pitäisi olla hauskuutta varten. Väkisin ei ketään kannata harrastukseen viedä. Jokaiselle varmasti löytyy oma tapa harrastaa, kun siihen antaa aikaa.

Aikuisten tehtävä on luoda raamit ja rajat sille, mikä toiminta on hyväksyttyä ja mikä ei. Lapset saavat odottaa hetken ja lasten ei pitäisi antaa keskeyttää aikuisten toimintaa, vaan jaksaa odottaa pieni hetki omaa vuoroa. Oman vuoron odottamista harjoitellaan kuitenkin sitten, kun lapsi liittyy ryhmätoimintaan joko varhaiskasvatuspalvelun alla tai viimeistään koulumaailmassa. Tunteitakin pitää saada näyttää. Kiroileminen ei ole kaunista, mutta keskimäärin jokainen lapsi tykkää vessahuumorista, joten ranskalaiset lapset osaavat käyttää nättiä ”kirosanaa” tunnekuohussa. Ranskalaisten caca boudin (kaka budää), ”kakkamakkara”, hersyttää suomalaisen pienen lapsen huumoria suurella todennäköisyydellä, joten siinä voisi olla hyvä vaihtoehto perinteisille p- ja v-alkuisille kirosanoille.

Skenaario 4: Lastenhoito

Isovanhemmat auttavat enemmän vanhempia lastenhoidossa. Erilaisia palvelumuotoja lasten hoidolle on tullut markkinoille. Päivähoidon sijaan varhaiskasvatus korostuu. Kaikki yli kolmevuotiaat halutaan laadukkaan varhaiskasvatuspalvelun pariin. Alipalkatut varhaiskasvattajat saavat palkkatasoaan nostettua, koska palveluihin halutaan päästä. Isät eivät ole jääneet kotiin, koska työmuodoista on tullut joustavampia ja äidit voivat työskennellä joustavammin myös kotoa käsin ja halutessaan osa-aikaisesti omien tarpeiden mukaan.