Hyvää vappua!

 

 

 

Ajatusten lentoa,

vappua rentoa!

Hyvää vappua kaikille!

Kulutuskäytös

Onnistunut markkinointi vaatii sen, että kulutuskäyttäytymistä mitataan ja tutkitaan. Mittaamista ja tutkimusta tarvitaan myös kannattavan tuotantoprosessin luomiseen. Havaittavissa on kulutuskäytöksen muutoksia ja tuotantoprosessien tarkastelua myös tästä näkökulmasta.

Ympäristötietoisuus on yksi megatrendi ja siihen liittyy myös eettinen kuluttaminen. Kulutuskäyttäytyminen ei välttämättä kuitenkaan kulje käsi kädessä eettisen ideologian kanssa. Ideologinen ajattelu ja toteutunut käytös voivat olla erilaiset. Kuluttaja voi olla hyvinkin valveutunut eettisistä ja ekologisista asioista, mutta kulutuspäätöstä saattaa silti ohjata muut asiat kuten hinta tai tuoteominaisuus.

Kulutuskäyttäytymisen muutoksessa yksi voi haluta kuluttaa vähemmän kuin toinen taas maksaa enemmän. Nämä erot voivat myös tulla ekonomisesta tilanteesta käsin. Talous siis ohjaa myös eettistä kuluttamista. Amerikan maalta saadaan yksi esimerkki kulutuksesta ja ekonomiasta: Ihmiset tietävät, että pitäisi syödä terveellisesti, mutta terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin epäterveellinen, joten ekonomisesti heikommassa asemassa olevat joutuvat tyytymään epäterveelliseen ravintoon ja täten lisätä omaa pahoinvointiaan yhteiskunnassa terveysongelmien muodossa.
 
Kaikessa kuluttamisessa on myös medialla merkitystä. Tänä päivänä ei voi aliarvioida sosiaalisen median merkitystä kuluttamiseen: Hyvät ja pahat esimerkit vyöryvät eteenpäin valtavalla voimalla ja nopeudella, joten ei ole ihan sama, miten asioita hoitaa organisaatioissa, miten kuluttaa tai miten ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa. Ketjureaktiot ovat valmiita nanosekunneissa.

Pukeutumispäivä

Tänään vietetään sekä vaatevallankumousta että ”anna lapsesi pukea sinut” päivää. Vaatevallankumouksessa vaatteet puetaan päälle väärinpäin, jotta niistä voidaan nähdä, kuka vaatteen on tehnyt tai ainakin esittää kysymys siitä. Anna lapsesi pukea päivässä lapsi saa valita aikuiselle vaatteet, kun aikuinen yleensä valitsee lapsen vaatteet. Molemmissa ”tempauksissa” voi päästä tarkastelemaan sitä, millainen on oma kulutuskäyttäytyminen. Vaatevallankumous laittaa miettimään sitä, mistä vaatteensa hankkii tai mitkä ovat niiden valmistusprosessit. ”Anna lapsesi pukea sinut”-tapahtuma puolestaan voi avata silmät sille, kuinka paljon turhaa vaatetta omassa kaapissa voikaan olla.


Omaa kulutuskäyttäytymistä on tänään siis helppo seurata ja myös päästä näkemään toisten kulutuskäyttäytymistä, sillä molemmat tapahtumat käyttävät hyväkseen sosiaalista mediaa. Kuvia omista vaatteista voi ladata tapahtumien sivuille. Vaatevallankumouksen sivuilta löytyy myös opetusmateriaalia vanhemmille lapsille ja nuorille sekä lisätietoa asiasta.  "Let your toddler dress you -anna lapsesi pukea sinut"- sivulla Facebookissa voit käydä katsomassa muiden kuvia vaatteistaan. Vaikka molemmissa tapahtumissa voi pysähtyä miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä, tarkoituksena on myös pitää hauskaa.

Sosiaalinen media

Uudet asiat saavat kohdata lähes poikkeuksetta vastustusta. Sosiaalinen media ei ole enää aivan uusi asia, mutta sekin kohtaa edelleen vastustusta samoin internetin käyttö yleisesti. Erilaisten arvioiden mukaan esimerkiksi Facebookia käyttää 70 prosenttia suomalaisista. En tiedä, miten luku on laskettu ja onko siinä huomioitu pienten lasten osuus vai ei. Suuri osa siis käyttää tätä mediaa. Vastustajia sille löytyy myös. Ymmärrän hyvin molempia. Haastavaa netin käyttäjille on olla kuulumatta Facebookin, sillä moni mielenkiintoiselta vaikuttava sivusto on Facebookin alainen. Facebook on siis hyvin organisoitu myös pakottamaan ihmisiä liittymään kyseiseen sivustoon.

Sosiaalisella medialla on vaikutusta meidän ajatuksiimme ja mielipiteisiimme. Se on myös hyvä inspiraation lähde. Facebook, tuo ”juupas, eipäs, tykkään, en tykkää” –media on tästä yksi esimerkki. Sivuston kautta voi liittyä itse kiinnostaviin ryhmiin. Näissä ryhmissä ihmiset jakavat ennakkoluulottomasti ja melko avoimestikin asioita ja ideoita. Asiat saattavat olla joskus arkaluonteisia ja eivät ehkä olisi sellaisia mitä pitäisi kaikille jakaa ”suljettujen” ovienkaan sisällä. Hyviä ideoita ja kuvia media kuitenkin on täynnä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon kierrätykseen ja uusiokäyttöön keskittyneet ryhmät, joissa ihmiset jakavat ideoita tavaroiden ja asioiden uudelleen käyttöön. Jos pitäisi siis olla syy liittyä Facebookin, se olisi ehdottomasti nämä ryhmät, joista voi ammentaa ideoita itselle.

Vihreä imago on tärkeä

Vihreän imagon nousu näkyy tavallisten kansalaisten valveutumisessa kierrättämään, kasvattamaan ruokaa ja kirpputoritoiminnan vakiintumisena osaksi tavaran vaihtoa. Organisaatioita ohjaavat tietyt säännökset, jotka osaltaan ohjaavat vihreämpään suuntaan ja luonnonvarojen huomioonottamiseen. Yhdistykset opastavat kansalaisia vihreämmän toiminnan aloittamisessa ja toteuttamisessa.

Näin keväällä vihreä aate näkyy myös taloyhtiöiden vuosikokouksissa. Energialuokitukset ovat olleet jo muutamia vuosia arkipäivää taloissa ja niiden tarkastelu on hyvä tehdä säännöllisesti ja pohtia, onko jotain parannettavaa. Sähkön, kaasun ja öljyn hinnanvaihtelulle haetaan myös vaihtoehtoja lämpöpumpuilla ja maalämmöllä. Keskustelut siitä, saako lämpöpumpun asentaa ja voidaanko meidän taloyhtiössä hyödyntää maalämpöä, ovat tätä päivää. Vähäinen kokemus ja tieto asioista herättävät paljon kiivastakin keskustelua. Onneksi on Ruotsi, josta voi ammentaa kokemuksia ja tietoa muun muassa maalämmöstä. Tässäkin he ovat meitä edellä, kuten monessa luontoa säästävässä asiassa. Me taidamme Suomessa innovoida kyllä asioita, mutta aina joku muu ottaa sitten ideasta kopin ja alkaa rohkeasti toteuttaa sitä. Tässä meillä lienee tulevaisuudessa parannettavaa.

Oravannahka-kulttuuri

Tiukentuneessa taloudellisessa tilanteessa tulee miettineeksi, millaista maailma olisi, jos eläisimme yhä ”oravannahka-kulttuuria”, jossa tuotteet vaihdettaisiin toiseen tuotteeseen ja varsinaista rahaa ei olisi, vaan myyjä ja ostaja aina tapauskohtaisesti päättäisivät mitä mistäkin tuotteesta pitää saada. Uudet sukat voisi tänään saada omenalla ja huomenna mahdollisesti maitolitralla.

Ahneus varmasti asuu ihmisessä, joten ei varmasti menisi kauan, kuin rahan korvike keksittäisiin ja joku alkaisi tuottaa itselleen bisnestä toisten kustannuksella. Ehkä asiat ovat vain niin. Ehkä sillä ei ole väliä onko meille käytössä raha tai oravannahka, aina löytyy joku, joka haluaa olla viidakon kuningas ja hallita muita jonkun voimalla. Ehkä se on ihmisen luonto niin kuin muidenkin eläinten. Eli olemmeko sen parempia kuin muut eläimet? Ehkä…tai sitten ei. Näkemyksiä on monia.

Vaalimainingit ja vihreiden nousu

 

Jos huoneessa on paikalla kymmenen täysi-ikäistä, kolme heistä ei äänestä vaaleissa. Tämän kertoo äänestysprosentti 70 eilen pidetyistä kansanedustajien vaaleista. Prosenttia kauhisteltiin jälleen kerran. Äänestysinto oli laskenut edelliseen kertaan vajaat puoli prosenttia. Omasta mielestäni 70 % on kohtalainen tulos, jos ajattelee ihmisten reagointia asioihin ja erityisesti muutokseen, mitä vaaleillakin osaltaan varmasti halutaan. Muutosvastarinnassa on yleisesti 10-30% henkilöistä, joita muutos koskee. Tämä vastaisi hyvin 70 % äänestysintoa. Uskoisin, että äänestämiseen pätee 20-60-20 -periaate. 20 prosenttia on vähintään vastaan toimintaa ja jättää äänestämättä. 60 prosentille asia on ihan sama ja käyvät äänestämässä esimerkiksi siitä syystä, että se on tapa ja kuuluu jokaisen oikeuteen. Loput 20 prosenttia ovat asialle vihkiytyneitä ja kannattavat asiaa todenteolla ja kokevat vaikuttavansa. Tämän kaavan pohjalta pääsy 70 prosenttiin näyttäisi loogiselta. En oikeastaan tiedä kuinka korkea äänestysprosentti pitäisi olla, jotta se olisi riittävän hyvä? 100-prosenttiseen äänestämiseen demokraattisessa yhteiskunnassa ei luultavasti koskaan kuitenkaan päästä, koska ihmisillä on valinnan vapaus.

Toinen asia, mitä vaalien tuloksen perustella hieman ihmeteltiin asiantuntijoiden puolelta, oli vihreän puolueen kannatuksen nousu ja edustuspaikkojen määrän kasvu eduskuntaan. Ekologisen skenaarion pohjalta tämä on minusta kuitenkin luonnollista. Vaikka yhteiskunnassa on paljon asioita, joita pitää ratkaista ja joita edeltävä eduskunta ei saanut viety ratkaisuun asti, niin silti vihreä aate on nousemassa ja sillä on imagollista merkitystä. Ympäristötietoisuus on nousussa ja vähenevät luonnonvarat on tiedostettu monilla aloilla. Heikko talous on myös ajanut ihmisiä luontoon tai ajattelemaan toisin. Pienemmällä pärjääminen nostaa osittain myös luovuutta. Luonnosta monia asioita saa kohtalaisen halvalla vielä itselle tuotettua. Tästä näkökulmasta katsottuna vihreiden kannatuksen nousu oli ennakoitavissa, eikä niinkään yllätys kuin se oli osalle politiikan asiantuntijoista.

Puutarhasuunnitelmat

Omavaraisuus olisi hienoa. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta suurissa mittakaavoissa. Pienikin tosin on riittävä. Suunnitelmia se kuitenkin vaatii. Itselle omavaraisuus on pitkälti puutarhasuunnitelmien tekemistä. Mitä sitä voisikaan tänä vuonna yrittää toteuttaa? Millaisia hyötykasveja voisi tänä vuonna saada omaan pihaan kokeiluun?

Puutarhan suunnittelu on mukavaa puuhaa, mutta vaatii myös paljon tietoa ja kokemuksen tuomaa taitoa. Puutarhapiirrokset ja -kuvat vuosien varrelta on mukava säilyttää ja tarkastella, miten puutarha on vuosien varrella muuttunut. Nostan hattua puutarhureille ja maanviljelijöille. He tekevät haastavaa työtä. Toisaalta työ varmasti palkitsee onnistuessaan, kun oman työn voi konkreettisesti nähdä.

 

Joten lienee aika sotkea omat sormet multaan ja antaa kevään ja kesän tuoda jotain uutta mutta myös vanhaa tullessaan puutarhaan...



Inventaario

Inventaario omiin tavaroihin kannattaa. Se kannattaa myös tehdä säännöllisin väliajoin. Jos omasta kodista löytyy paljon samaa tavaraa tai samaan tavaraluokkaan kuuluvia esineitä, kannattaa pohtia tarvitseeko niitä kaikkia, vai tulisiko toimeen vähemmällä.

Erilaiset pukeutumista ohjaavat ja opettavat Tv-ohjelmat tai muut materiaalit kertovat, että suurimmalla osalla hyvinvointivaltioiden ihmisiä on liikaa vaatteita. Jonkun ohjeen mukaan viisi vaatekertaa tai 20 erilaista vaatetta riittäisi mainiosti aikuiselle naiselle (tähän lukuun ei tiettävästi ole laskettu alusvaatteita). Vaatteita voi sitten muunnella erilaisten asusteiden avulla. Katsastus omaan vaatekaappiin paljastaa varmasti inventaarion paikan, jos nojaa tähän ohjeeseen. Selityksiäkin varmasti on monia, kuten se että eri vuodenaikoina voi haluta pukeutua eritavalla tai että on vain mukavaa ja rentouttavaa joskus shoppailla.

Tarve keräillä erilaisia esineitä ja asioita myös kasvattaa kodin tavaramäärää. Koteihin myös kantautuu erilaisia tavaroita kuin varkain. Kaupoista mukaan saattaa tulla turhia muovipusseja ja pakkausmateriaaleja. Lapset kantavat kotiin aarteitaan ja taideteoksiaan. Jos kotiaan ei inventoi, niin pian huomaa hukkuvansa turhaan tavaraan. Tai on ainakin tervettä, jos huomaa hukkuvansa tavaraan ja osaa sille itse alkaa tehdä jotain. Inventaarion avulla pystyy tekemää poistoja ja keksimään asioille ja tavaroille uusia käyttötapoja. Sen avulla voi myös havainnoida, milloin oikeasti pitää hankkia jotain tarpeellista.

Kulutuskäyttäytyminen on muuttunut

Suomalaiset ovat tee-se-itse-kansaa. Yksinkertaisuus ja oma tekeminen ovat jotenkin meille verissä. Monia pieniä rakennuspuuhia on helppo tehdä itse, jos vain innostusta riittää ja oman kädenjäljen näkeminen tuottaa mielihyvää. Tiukentunut talous on myös ajanut ihmiset keksimään uusia tapoja tehdä asioita ja tiukentamaan ja tarkentamaan omaa kulutustaan. Luonnonvarojen vähentyminen ja siihen kiinnitetty huomio on tätä päivää. Nämä kaikki luovat omanlaista kulutuskulttuuria.

Kirpputorit ovat nyt suurta muotia. Kulutuskäyttäytyminen on myös kirpputoreilla hyvin erilaista. Jopa kirpputoreilla luodaan trendejä. Osa tavaroista on halutumpaa kuin toiset. Tietyt ryhmät luovat kirpputoreilla tavaroille muotibrändejä ja tavaroiden hinnat saattavat nousta jopa älyttömyyksiin, vain siksi, että joku ryhmä on keksinyt alkaa kerätä tiettyjä merkkejä.

Yksinkertaisin esimerkki tavaroiden oudosta, mutta onnistuneesta brändäämisestä on Muumi-mukit. Tuotteet luotiin aluksi lapsille, mutta nyt siitä on tullut aikuisten juttu ja harvinaisimmista tuotteista maksetaan jopa yli kymmenen tuhatta. Toinen esimerkki on lasten vaatteet. Tietyissä lastenvaatteissa on havaittavissa hintojen nostoa kirpputoreilla brändäyksen ansioista. Jotkut ovat valmiita jopa maksamaan enemmän käytetystä tuotteesta kuin se oli ostohetkellä, vain saadakseen sen itselleen. Mielenkiintoista hintojen nostossa on jopa se, että tuote, jota saa vielä kaupoista voi olla kirpputorilla kalliimpaa käytettynä ja silti joku sen haluaa ostaa.

 

Mietittäväksi jääkin, mistä itse haluan maksaa ja mitä? Onko se brändi josta maksan? Kuka tällaisen brändin on luonut? Kannattaako tuotteesta oikeasti maksaa pyydetty hinta? Mitä hinnan taakse kätkeytyy? Paljon jää kysymyksiä ilmaan pohdittaessa omaa kulutuskäyttäytymistä.

Yksinkertaisuus palaa muotiin

Ajatus yksinkertaisuudesta sisustuksessa vie minut automaattisesti luontoon ja luonnon elementtien käyttämiseen sisustuksessa kuten heinäseipäät, oksat, kukat. Yksinkertaisuus voisi kuitenkin olla myös vanhojen design tuotteiden arvon nostoa. Suomalainen räsymatto on varmasti tällainen. Lapsuudessa niitä oli kotona, mummolassa ja mökillä. Omaan kotiin niitä ei ole kantautunut. Ne kuitenkin ovat suomalaista designia, vaikka niistä ei pitäisi. Tänä päivänä räsymattoja tosin voi tehdä erilailla kuin ennen, joten niistä voisi saada itsellekin sopivan näköisen tuotteen. Räsymatoissa yhdistyy oma tekeminen, kierrätys ja materiaalien uusiokäyttö.

Pohtiessani yksinkertaista sisustusta katseeni kiersi oman talon nurkat läpi moneen kertaan. Pelkällä katseella yksinkertaisuutta ei välttämättä aina näe. Yksinkertaisuus voi liittyä myös materiaalitehokkuuteen ja tuotantoprosessin yksinkertaistamiseen, mitä tavallinen kuluttaja ei välttämättä heti havaitse. Yksinkertaisuus voi olla myös materiaalin tietynlaista vähyyttä ja selkeyttä, mikä on kuvannut skandinaavista sisustusta jo pitkään. Materiaalin vähyydessä on omat puolensa ainakin siivouspäivinä: on vähemmän siirreltävää ja vähemmän tavaroita, joista pölyä pitää pyyhkiä.

Jos yksinkertainen sisustus liittyy materiaalin vähyyteen, kotimaiseen harkittuun designiin, luonnonmateriaalien käyttöön ja materiaalitehokkuuteen, niin annan sille kymmenen pistettä.

Materiaalitehokkuus

Tuotteiden ja palveluiden kysynnän luomisessa on jokaisella merkitys. Kuluttajat ja kotitaloudet ohjaavat markkinoita. Ostamalla harkiten, hankkimalla kestäviä tuotteita ja välttämällä jätteitä, jokainen voi edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Organisaatioilta odotetaan puolestaan materiaalitehokkuutta. Materiaalitehokkuudessa on kyse siitä, että vähemmästä tuotetaan enemmän kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluja. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän materiaaleja, raaka-aineita ja energiaa pyrkien vähentää tuotteen tai palvelun haitallisia ympäristövaikutuksia läpi koko prosessin. Vähentämällä materiaalipanosta säästetään yleensä kustannuksia ja edistetään organisaation kilpailukykyä. Materiaalitehokkuus tuo siis säästöjä ja sillä on suora yhteys kustannuksiin, kilpailukykyyn ja yhteiskuntavastuun toteuttamiseen.
 

Materiaalitehokkuutta voidaan parantaa muun muassa tehostamalla tuotantoprosessia raaka-aine ja energia valinnoilla, minimoimalla ja tehostamalla pakkauksia ja kuljetuksia, kehittämällä tuotteen uudelleenkäyttöjärjestelmiä sekä tuottamalla pitkäikäisiä, monikäyttöisiä ja huollettavia tuotteita. Tarkastelemalla palvelu- tai tuotantoprosessia voidaan havaita monta korjattavaa asiaa. Itse prosessissa saattaa olla korjattavaa. Työvälineet, työskentelytavat ja suunnittelu saattavat olla vääriä. Voi olla kiire tai henkilöstövajetta. Henkilöstön koulutuksessa voi myös olla puutteita tai ohjeistus väärää tai puutteellista. Raaka-ainevalinnoissa voi olla korjattavaa. Jätettä voi syntyä paljon. Tuotannossa voi olla virheitä, jotka vasta asiakas huomaa saatuaan palvelun tai tuotteen. Materiaalitehottomuus siis tuottaa paljon ongelmia organisaatioilla ja niitä on syytä tarkastella kannattavuudenkin näkökulmasta.

 

Omavaraisuus on valttia

Tulevaisuudessa omavaraisuus on varmasti valttia. Ainakin on hyvä hallita muutamia perusasioita ruuan kasvatukseen ja hankkimiseen. Omavaraisuudessa helpoin lähtökohta on oman pienen puutarhan hankkiminen. Puutarha voi olla kuinka pieni tahansa, vaikka vain pari yrttiä ruukussa, tai niin suuri kuin omat tilat antavat myöden. Kevät on parasta aikaa innostua puutarhan perustamisesta ja hoidosta. Vinkkejä on tarjolla pilvin pimein ja ostoksia tehtäessä puutarhaliikkeissä tai puutarhatuotteita myyvissä kaupoissa saa yleensä asiantuntevaa palvelua ja opastusta.

Jos kotieläimiä haluaa alkaa hankkia omavaraisuuden aloitteluun, niin kesäkanat lienevät uusinta muotia. Lisätietoa kesäkanoista saa muun muassa täältä. Myös Evira on laatinut hyvät vinkit kesäkanoista haaveileville.

Vihreä sisustus

Vihreä imago kotona ei tarkoita tylsää sisustusta tai designing puutetta. Niin muodissa kuin sisustuksessa vihreys aatteena on nyt in. Hyviltä laatu esineiltä vaaditaan materiaalitehokkuutta ja ekologisuutta, niistä jopa kannattaa maksaa. Kaikki design esineet eivät kuitenkaan ole edes laadultaan korkeatasoisia vaikka niin voisi luulla.

Millaisia sitten ovat ekologiset esineet ja mistä ne voi tunnistaa? Maallikolle tunnistaminen voi olla vaikeaakin, koska tuotteen tuotantoprosessista voi olla vaikea saada selkoa. Kysymällä myyjältä voi saada jotain tietoa. Yleisesti ottaen hyvä tuote on hyvin suunniteltu ja se on kestävä. Suunnittelussa on otettu huomioon ekologiset, eettiset, taloudelliset, sosiaaliset ja esteettiset näkökulmat. Se ottaa huomioon luonnon kestokyvyn. Toteutuksen osana on luonnonvarojen säästämien, uusiutuvien luonnonvarojen käyttö mahdollisuuksien mukaan ja tuotantoprosessi, joka kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän.

Helppoja tunnistettavia ekologisia tuotteita ovat itse tehdyt muoti- ja sisustustuotteet. Silloin tietää tuotteet alkuperän ja tuotantoprosessin. Luonnonmateriaalit, kuten puu,  näkyvätkin paljon tänä päivänä sisustuksessa. Tavaroita osataan myös uusiokäyttää ja keksiä tavaroille uusia käyttötapoja. Tämä osoittaa muun muassa sen, että osaamme ajatella luovasti, kun rahaa ei ole yltäkylläisesti käytössä ja olemme saaneet enemmän tietoa omien tekojemme ympäristövaikutuksista.

 

Kuinka vihreä olen?

 

Vihreästä imagosta puhutaan paljon. On myös tiettyjä peruskysymyksiä, joita esitetään, kun puhutaan siitä, kuinka vihreä joku on. Tässä muutamia väittämiä, joita voi miettiä, kun pohtii omalla kohdallaan, kuinka vihreä sitä itse onkaan ja voisiko jotain tehdä toisin.

-          Käytän useimmiten julkisia kulkuvälineitä, pyörää ja jalkoja auton sijasta

-          Jos käytän autoa, ajan mahdollisimman taloudellisesti

-          Ostan mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita

-          Suosin lähiruokaa

-          Sammutan valot aina kun poistun huoneesta

-          Kun en tarvitse laitetta, sammutan sen kokonaan, myös stand by –tilan

-          Käytän energiansäästölamppuja

-          Pyykkiä ja astioita pestessä pesen täysiä koneellisia

-          En käytä kuivausrumpua, vaan pyykit kuivuvat narulla

-          Pidän asuntoni/huoneeni lämpötilan n. 20 asteessa

-          Käytän uudelleen ladattavia paristoja

-          Käytän pääsääntöisesti ympäristömerkittyjä tuotteita

-          Vältän turhia pakkauksia

-          Syön aterioilla paljon kasviksia ja hedelmiä

-          Olen kasvissyöjä

-          Lajittelen jätteeni, tai ainakin suurimman osan

-          Huolehdin ongelmajätteet oikeaan paikkaan

-          Yritän välttää turhien kemikaalien käyttöä

-          Osaan käyttää ns. vanhan ajan kemikaalittomia siivouskonsteja kuten etikkaa ja ruokasoodaa

-          Käytän hajustamattomia kemikaaleja

-          Vältän veden turhaa juoksuttamista

-          Käytän kauppakasseja tai muuta vastaavaa ostoksien pakkaamiseen

-          Ostan tavaroita kirpputorilta

-          Myyn tavaroita kirpputorilla

-          Vältän turhan tavaran ostamista

 

Tilanvaltaajat

Tervetuloa yksinkertaisuus. Kevätenergian avulla huomaa kodistansa paljon turhakkeita, noita esineitä ja asioita, jotka valtaavat asunnosta tilaa. On saattanut säästää tai kerätä mitä ihmeellisimpiä asioita viimeisen vuoden aikana ja keväällä havahtuu siihen, että ei tarvitsekaan niitä. Talvivaatteita pakatessa säilöön voi myös havahtua siihen, että vaatteet ovat käymässä pieniksi tai ne ovat tulleet talven aikana tiensä päähän.

Kevät on hyvää aikaa tarkistaa kodin turhat tavarat. Löytyvät turhakkeet on hyvä sitten luokitella myytäviin, kierrätettäviin ja annettaviin. Talvivaatteita on huono myydä keväällä, joten ne todennäköisesti joutuu säilömään kesän yli, mutta säilöntä kannattaa tehdä siten, että muistaa ottaa ne ajoissa myyntiin syksyllä. Myytävät tavarat kannattaa hinnoitella heti tarkistuksen yhteydessä, muuten myynti saattaa kariutua siihen, ettei jaksakaan myöhemmin alkaa hinnoitella omia tuotteita. Ainahan hintoja voi myöhemmin tarkistaa uudestaan. Hinnoittelussa kannattaa muistaa, että oma tunnearvo ei tuo tuotteelle lisäarvoa, vaan hintojen pitää olla realistisia.

Pois annettavissa turhakkeissa pitää miettiä, kuka hyötyisi turhakkeesta. Kukaan ei halua turhakkeita toiseltakaan kotiinsa. Omia turhakkeita voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, ystäville, tuttaville, vaikkapa läheiseen päiväkotiin, sellaiselle, joka tarvitsee sinun turhakettasi.

Viimeinen kasa turhakkeita, eli poisheitettävät, olisi hyvä olla mahdollisimman pieni tai siitä olisi hyvä saada mahdollisimman pieni. Huonokuntoiset vaatteetkin voi kierrättää tänä päivänä. Osasta rikkinäistä tavaraa voi myös tuunata jotain aivan uutta, esimerkiksi lahjaksi tai vaikkapa myytäväksi. Tuunatut asiat ovat tänä päivänä kohtalaisen kuumaa tavaraa markkinoilla.

Omista tilanvaltaajista on siis helppo päästä eroon. Se vaatii kuitenkin järjestelmällistä työtä ja työhön tarttumista. Pahimmassa tapauksessa tilanvaltaajat voivat aiheuttaa sairaalloisen hamstraamisen, joten tunne asiat pitää osata jollain tapaa laittaa sivuun, kun aloittaa raivauksen. Tunne ja tarve on hyvä osata erottaa toisistaan, jotta omassa kodissa mahtuu asumaan.

 

”Aurinkoenergiaa”

 

Kevät avaa aina silmät näkemään kaikennäköistä, mille muun osan vuotta ummistaa silmänsä. Aurinko on osa syy tälle. Se paljastaa erityisesti lian ja nuhruisuuden. Ikkunoiden likaisuus ei juuri häiritse pimeinä talvi-iltoina tai hyllyn päälle kerääntyvä pöly. Nyt kun aurinko osuu ikkunoihin tai hyllyjen reunoihin, iskee ahdistus, niiden putsaamisesta: ”Onko meillä todella ollut näin likaista?”

Kevät myös tuo valon lisääntyessä jotain kummaa energiaa mukanaan, omanlaista ”aurinkoenergiaa”. Se saa ihmiset energisiksi ja jaksaviksi ja tämä energia kannattaa käyttää hyväksi. Sen energian avulla ikkunat tulee pestyä ja pölyrättiä näytettyä pölyyntyneille esineille. Sen avulla pystyy myös käyttämään energiaa kodin turhakkeiden poistoon. Niitä löytyy lähes joka kodista. Turhakkeet voi luokitella monella tapaa. Ne voivat olla esineitä, joilla ei tee mitään, mutta myös vaatteita, joita ei käytä syystä tai toisesta.

Kevään aurinkoenergian avulla on hyvä käydä käsiksi kodin tavaroihin tai ainakin tehdä tarkistus, löytyykö omasta kodista turhakkeita. Turhat tavarat voi sitten luokitella myytäviin, kierrätettäviin ja annettaviin. Joskus jotain joutuu heittämään pois, mutta ennen sitä on hyvä miettiä, voisiko poisheitettävän tavaran myydä, kierrättää tai antaa jollekin. Toisen roska, kun voi olla toisen aarre.

 

Ekologisuus ei tule tuputtamalla

Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että ekologisuus pitää syntyä itsestä. Sitä ei voi omaksua tuputtamalla. Jokaisella pitää olla itsellä halua tehdä asioita ekologisemmin. Toki myös tietoa pitää olla. Toisille oman arvomaailman tyrkyttäminen on ahdistavaa. Ainakin vastaanottajana itse koen sen ahdistavana. Toisen valmiiksi pureskeltu malli, kun ei välttämättä sovi itselle. Pienin askelin eteneminen, omista lähtökohdista on parempi malli asioiden omaksumiseen, kun valmiiden mallien seuraaminen. Jos haluaa kehittyä ekologisemmaksi, pitää ensin kartoittaa, mistä on lähdössä liikkeelle, ja mikä voisi olla ensimmäinen askel.

Muistan, kun vuosia sitten eräät ystäväni kauhistelivat, kun meillä ei kierrätetty maitopurkkeja ja biojätteitä. No tilanne oli silloin erilainen. Yksin asuvan biojäteastia täyttyi tuskastuttavan hitaasti ja ei sitä maitoakaan montaa litraa kuukaudessa mennyt. Ahdistavaa se kuitenkin oli, kun joutui toisten arvosteltavaksi eikä siinä auttanut mikään arjen erilaisuuden selittäminen. Tänä päivänä tilanne on toinen. Kukaan ei ahdistele omilla ekologisuuden kriteereillään ja omista lähtökohdista on päästy ekologisuuden portailla itsearvioituna asteikolla 1-10 kohtaan seitsemän. Ei olla vieläkään täydellisiä ja tuskin koskaan ollaankaan, mutta itse tiedostaen olemme edenneet, ei kenenkään pakottamana.

Tämä on hyvä lähtökohta: arvioi itse oletko valmis ekologisuuden vietäväksi ja kuinka paljon ja millä asteikolla. Ja jos olet jo matkalla, niin on hyvä tarkistaa nykytilanne, mihin on seuraavaksi menossa ja millä aikataululla.

 

Skenaario 3: Ekologisuus

 

Vihreä imago on tärkeä. Asenne ympäristötietotisuuteen on muuttunut positiiviseksi. Materiaalitehokkuus ja uudelleen käyttö ovat harkittua ja arkipäivää. Ympäristöarvot ovat markkinatekijä. Kulutuskäyttäytyminen on muuttunut. Ihmiset eivät osta koteihinsa turhaa tavaraa. Omavaraisuus on valttia. Yksinkertaisuus palaa muotiin.

Aprillia,aprillia

”Aprillia,aprillia. Syö silliä. Juo kuravettä päälle.” Aprilli-päivä on taas täällä. Se vaatii jokaiselta aivojen sopeuttamista huumori-osiolle.

Huumori on haastava laji. Toiselle nauraminen ei ole parasta huumorin lajia. Toisen kanssa nauraminen, on jo hieman parempaa huumoria. Itselle nauraminen on parasta huumoria: Se, että osaa nauraa itselleen ja hyväksyy omat puutteensa. Tämä on oma haasteensa.

Mikä tekee huumorista haastavan? Tähän pystyisi varmasti vastaamaan sitä työkseen tekevät koomikot, joten TV5:n uusi Koomikot-sarja ansaitsee maininnan. Katsomalla sarjaa, voi saada paremman käsityksen huumorista lajina. Yksi haaste huumorille on kuitenkin se, että siinä liikutaan häilyvällä rajalla – mikä on hauskaa ja mikä ei. Tähän kun vielä lisää ihmisten erilaisuuden, niin ymmärtää, miten haastavasta lajista on kyse. Ihmisten erilaista reagointia asioihin voidaan usein kuvata 20-60-20 –periaateella: 20 % tykkää, 60 %:lle asia on ihan sama ja 20% vastustaa periaatteestakin.

Joten tänään, kun joku aprillaa, niin yritetään kääntää aivot 20%:lle tykkään vastaanotolle ja hymyillä hyvälle huumorille. Ilkivalta ei kuitenkaan ole huumoria, joten aprillaajaltakin vaaditaan hetken mietintää, onko kyseessä oikea aprillaus vai ei?