Millä saadaan ihmisiä työelämään? Tämä on kysymys, joka käy
kuumana. Työ on muuttunut ja osaamisen on muututtava sen mukana. Nuorten
työllistymiseen kaavoitettiin nuorisotakuuta. Tämä ei ole toiminut ihan niin
kuin sen toivottiin toimivan. Osaamisen takaamiseksi suunnitellaan kovasti koulutuspolun
muuttamista. Jossain vaiheessa oppivelvollisuutta olisi pidennetty nykyisestä. Yhdeksi
keinoksi oppimispolun pidentämiseksi tai takaamiseksi esitettiin myös oppikirjojen
maksuttomuutta toiselle asteelle. Tämäkään ei oikein ottanut tuulta purjeisiin.
Nämä molemmat keinot kuulostavat jotenkin aivoriihityöskentelyn
nopeilta tuloksilta, jossa on vain haettu jotain ratkaisuja tilanteeseen se
pidemmälle asiaa pohtimatta. Ongelmia nuorten työllistymiseen ja oppimispolkuun
on paljon muualta kuin materiaalien hinnoissa. Pakollisuuden lisääminen
opiskeluun ei myöskään helpota niitä, joilla on vaikeuksia oppimisessa. Oppimisen
tukemiseen jo varhaisessa vaiheessa tarvittaisiin enemminkin keinoja ja
vaihtoehtoisia opintolinjoja niille, joille opiskelu on vaikeaa.
Ne joilla on vaikeuksia oppia, motivaatio oppimiseen ei
välttämättä ole korkea nykyisessä koulutussysteemissämme. Tämä on haaste. Se on
myös osa syy siihen, että nuoria tippuu pois koulutusjärjestelmästä. Ei
koulukirjojen maksuttomuus saa oppimisvaikeuksissa pinnisteleviä nuoria
opintojen pariin, saati pakottamalla heitä opiskelemaan lisää asioita, jotka
ovat heille äärettömän vaikeita. Ne nuoret, jotka pärjäävät opiskelun maailmassa
hakeutuvat toisen asteen koulutukseen. Ne nuoret, jotka taistelevat oppimisensa
kanssa, eivät halua jatkaa takkuavaa opiskelua tai eivät pääse
oppimisvaikeuksiensa vuoksi niille opintoaloille, joille haluaisivat. Tämä on
iso ongelma. Tämän ratkaiseminen uusin keinoin on se, johon pitäisi paneutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti