Palmusunnuntain jälkimainingit

 

Kulttuurisien ”juhlapyhien” ympärillä pyörii nykyään aina suuri keskustelu. Jouluna pohditaan saavatko lapset askarrella tonttuja ja enkeleitä tai saako joulujuhlaa viettää ja mitä siellä saa esittää. Nyt pääsiäisen alla ennen palmusunnuntaita keskustelu kääntyi siihen, saako pajunoksia kerätä ja virpoa. Seuraava odoteltava keskustelu on varmaan uudestaan koulujen kevätjuhlat ja mitä siellä saa esittää.

Nämä keskustelut kertovat kulttuurin muutoksesta. Me elämme tänä päivänä monikulttuurisessa yhteisössä, jossa meillä joudutaan pohtimaan mikä on sopivaa kaikkien kulttuurien näkökulmasta. Kaikissa kulttuureissa näin ei tehdä, vaan pidetään kiinni omista perinteistä. Tämä herättääkin keskustelun siihen, mitä asioita meidän pitäisi vaalia omassa kulttuurissa.

Palmusunnuntai tuli siis vietettyä. Ei siten, kuin sitä joskus muinoin on vietetty. Vuosien varrella tapahtunut muutos ei miellytä tänä päivänä kaikkia. Päivää kuvataan lasten kerjäämiseksi ja luonnon tuhoamiseksi. Pajunoksia kun revitään puista ja kierretään ovelta ovelle pyytäen palkkaa. Pajunoksia ei ole pakko repiä puista, sen voi opettaa jo pienellekin lapselle. Keruuretkelle voi ottaa mukaan puutarhasakset ja opettaa lasta leikkaamaan oksat oikein. Ja tietysti hakea oksat sellaisesta paikasta, josta ne on lupa ottaa. Ovea puolestaan ei ole pakko avata virpojille, jos se on omaa vakaumusta vastaan tai oveen voi laittaa ystävällisen lapun, jossa kerrotaan, että virpomista ei toivota kyseiseen osoitteeseen. Palmusunnuntain perinne on vuosien varrella muuttunut ja tulee varmasti muuttumaan jatkossa. Iloista oli seurata kuinka osa lasten kanssa palmusunnuntaina virpomassa kiertäneistä aikuisista oli ottanut lasten ilon omakseen ja myös pukeutunut muun muassa pääsiäispupuiksi. Hieno ele näiltä aikuisilta ja tuntui siltä, että he olivat ottaneet pääsiäisen ilon omakseen. Ehkä tässä on seuraava isompi muutostrendi?

Kulttuurin muutosta tulee tapahtumaan jatkossakin, sitä emme voi estää. Muutos on ainoa varma asia tulevaisuudesta. Me itse päätämme, miten rajaamme muun muassa kulttuurisia toimiamme. Olisikohan seuraavaksi mietittävä, pitäisikö vappu rajata vain työväen juhlaksi, työttömät, lapset ja muut olisi varmaan syytä rajata tästä juhlasta seuraavaksi ulos? Vai pitäisikö meidän katsastaa kulttuuriamme enemmän mahdollisuuksien näkökulmasta kuin rajaamisen näkökulmasta?