Vaalimainingit ja vihreiden nousu

 

Jos huoneessa on paikalla kymmenen täysi-ikäistä, kolme heistä ei äänestä vaaleissa. Tämän kertoo äänestysprosentti 70 eilen pidetyistä kansanedustajien vaaleista. Prosenttia kauhisteltiin jälleen kerran. Äänestysinto oli laskenut edelliseen kertaan vajaat puoli prosenttia. Omasta mielestäni 70 % on kohtalainen tulos, jos ajattelee ihmisten reagointia asioihin ja erityisesti muutokseen, mitä vaaleillakin osaltaan varmasti halutaan. Muutosvastarinnassa on yleisesti 10-30% henkilöistä, joita muutos koskee. Tämä vastaisi hyvin 70 % äänestysintoa. Uskoisin, että äänestämiseen pätee 20-60-20 -periaate. 20 prosenttia on vähintään vastaan toimintaa ja jättää äänestämättä. 60 prosentille asia on ihan sama ja käyvät äänestämässä esimerkiksi siitä syystä, että se on tapa ja kuuluu jokaisen oikeuteen. Loput 20 prosenttia ovat asialle vihkiytyneitä ja kannattavat asiaa todenteolla ja kokevat vaikuttavansa. Tämän kaavan pohjalta pääsy 70 prosenttiin näyttäisi loogiselta. En oikeastaan tiedä kuinka korkea äänestysprosentti pitäisi olla, jotta se olisi riittävän hyvä? 100-prosenttiseen äänestämiseen demokraattisessa yhteiskunnassa ei luultavasti koskaan kuitenkaan päästä, koska ihmisillä on valinnan vapaus.

Toinen asia, mitä vaalien tuloksen perustella hieman ihmeteltiin asiantuntijoiden puolelta, oli vihreän puolueen kannatuksen nousu ja edustuspaikkojen määrän kasvu eduskuntaan. Ekologisen skenaarion pohjalta tämä on minusta kuitenkin luonnollista. Vaikka yhteiskunnassa on paljon asioita, joita pitää ratkaista ja joita edeltävä eduskunta ei saanut viety ratkaisuun asti, niin silti vihreä aate on nousemassa ja sillä on imagollista merkitystä. Ympäristötietoisuus on nousussa ja vähenevät luonnonvarat on tiedostettu monilla aloilla. Heikko talous on myös ajanut ihmisiä luontoon tai ajattelemaan toisin. Pienemmällä pärjääminen nostaa osittain myös luovuutta. Luonnosta monia asioita saa kohtalaisen halvalla vielä itselle tuotettua. Tästä näkökulmasta katsottuna vihreiden kannatuksen nousu oli ennakoitavissa, eikä niinkään yllätys kuin se oli osalle politiikan asiantuntijoista.