Suomalaiset ovat tee-se-itse-kansaa. Yksinkertaisuus ja oma
tekeminen ovat jotenkin meille verissä. Monia pieniä rakennuspuuhia on helppo
tehdä itse, jos vain innostusta riittää ja oman kädenjäljen näkeminen tuottaa
mielihyvää. Tiukentunut talous on myös ajanut ihmiset keksimään uusia tapoja
tehdä asioita ja tiukentamaan ja tarkentamaan omaa kulutustaan. Luonnonvarojen
vähentyminen ja siihen kiinnitetty huomio on tätä päivää. Nämä kaikki luovat
omanlaista kulutuskulttuuria.
Kirpputorit ovat nyt suurta muotia. Kulutuskäyttäytyminen on
myös kirpputoreilla hyvin erilaista. Jopa kirpputoreilla luodaan trendejä. Osa
tavaroista on halutumpaa kuin toiset. Tietyt ryhmät luovat kirpputoreilla
tavaroille muotibrändejä ja tavaroiden hinnat saattavat nousta jopa
älyttömyyksiin, vain siksi, että joku ryhmä on keksinyt alkaa kerätä tiettyjä
merkkejä.
Yksinkertaisin esimerkki tavaroiden oudosta, mutta
onnistuneesta brändäämisestä on Muumi-mukit. Tuotteet luotiin aluksi lapsille,
mutta nyt siitä on tullut aikuisten juttu ja harvinaisimmista tuotteista
maksetaan jopa yli kymmenen tuhatta. Toinen esimerkki on lasten vaatteet. Tietyissä
lastenvaatteissa on havaittavissa hintojen nostoa kirpputoreilla brändäyksen
ansioista. Jotkut ovat valmiita jopa maksamaan enemmän käytetystä tuotteesta
kuin se oli ostohetkellä, vain saadakseen sen itselleen. Mielenkiintoista
hintojen nostossa on jopa se, että tuote, jota saa vielä kaupoista voi olla
kirpputorilla kalliimpaa käytettynä ja silti joku sen haluaa ostaa.
Mietittäväksi jääkin, mistä itse haluan maksaa ja mitä? Onko
se brändi josta maksan? Kuka tällaisen brändin on luonut? Kannattaako
tuotteesta oikeasti maksaa pyydetty hinta? Mitä hinnan taakse kätkeytyy? Paljon
jää kysymyksiä ilmaan pohdittaessa omaa kulutuskäyttäytymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti