Yksi-yksi-kaksi (11.2) -päivä on takana. Toivottavasti
pelastustaidot ovat kunnossa, sillä tulossa on tulen arkaa materiaalia. Tänään nimittäin
vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Päivän tarkoituksena on tehdä
varhaiskasvattajien työ ja ammattitaito näkyväksi. Työ ja työssäkäynti haastavat
varhaiskasvatuspalveluitakin tulevaisuudessa. Uudet työmuodot tuovat omat
haasteensa. Jo nyt ilta-,viikonloppu- ja vuorotyö tuovat omat paineensa
varhaiskasvatuspalveluiden toteuttamiseen ja tuottamiseen. Varmaa on, että lapsiperheet
haluavat saada tulevaisuudessakin hyvää varhaiskasvatuspalvelua. Uuden lain voimaantulon
on estänyt muun muassa kiista pätevyyksistä ja titteleistä eri korkeakouluista
valmistuneilla. Tämä kiista kuuluisi ennemmin korkeakoulujen ratkottavaksi kuin
esteeksi lain uudistumiselle. On turhauttavaa, kun ammattilaiset kentällä
kärsivät korkeakoulutettujen ammattilaisten koulutustaustakiistasta. Varhaiskasvatus
on naisvaltainen, matalapalkka-ala, jonka palkka ei ainakaan lähde nousuun
keskinäisellä kiistelyllä ja osaamisen eriarvostaminen vie varmasti alaa
väärään suuntaan.
Varhaiskasvatus on hyvä palvelu, eri variaatioineen
avoimesta varhaiskasvatuksesta päiväkotihoitoon ja ammattilaisten erilainen
osaaminen on ehdottoman tärkeää tulevaisuudessa. Kehitettävää
varhaiskasvatuksessa on, mutta nyt kiista ja uusiutumista tarvitseva laki on
ajautumassa väärille urille. Kenenkähän etuja tässä kiistassa oikein ajetaankaan?
Kukaan varhaiskasvattaja ei varmasti halua tehdä huonoa työtä lasten kanssa,
sillä heissä on ja he ovat tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti