Ammatit ja
työmuodot tulevat muuttumaan koko ajan. 80-luvulla oli imurinmyyjiä ja muita
ovelta ovelle kaupustelijoita. Jotenkin puhelinmyyjistä on tullut heidän
jälkeläisiään. He saavat kansan ärsyyntymään aivan kuten ovelta ovelle myyjät
aikanaan. Tämä lienee johtuvan siitä, että ihmisistä voi tuntua epämukavalta,
kun heidän yksityisyyttään häiritään. Tuntemattoman ovikellon soitto tai puhelu
tuntemattomalta ei tunnu hyvältä. Vielä kun henkilö yrittää tyrkyttää jotain
tuotetta, jota ei ollut ajatellut sillä hetkellä hankkia, niin ärsytys on
valmis. (Yksinäiselle ihmiselle toki ventovieraan huomio, voi olla päivän
pelastus. Onko myynti kuitenkaan kovin eettistä sellaiselle ihmiselle, joka
vain kaipaa juttuseuraa ja ystävää? No näitä voi pohtia vaikka samalla kun
katsoo kerran TV-ohjelmaa puhelinmyyjät)
Ovikauppiaat
ovat kadonneet kuten kauppa-autotkin suuremmilta markkinoilta. Puhelinmyyjiä on
silti edelleen, vaikka heidän ammattinsa ärsyttääkin suurta osaa kansalaisista.
Puhelinmyynnin täytyy olla yrityksille kannattavaa, koska se ei ole poistunut
markkinoilta. Yritysten on täytynyt tehdä tästä tutkimusta, jotta niiden
kannattaa toteuttaa kansaa ärsyttävää toimintaa.
Seuraavan
kerran kun puhelinmyyjä soittaa, en aio ihmetellä hänen ammattinsa
kannattavuutta, vaan kertoa suoraan, että olen pahoillani, mutta hänen ei
kannata tuhlata omaa työaikaansa minun kanssa puhumiseen, koska olen tehnyt
päätöksen ”älä osta mitään, mitä et tarvitse”. Kiitän puhelusta ja suljen
puhelimen. Ostan sitten mieluummin mainoksen uhrina jotain mitä tarvitsen,
sillä mainoksen voin telkkarista tai netistä sulkea ja tehdä oman valinnan,
ilman että tunnen huonoa omaatuntoa, siitä, että joku raukka ei saanut päivän
palkkaansa minun kustannuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti