Ensimmäisen skenaarion pohjalta mietityttää paljolti
politiikka, lait ja ekonomia. Kotiäitien yrittäjyys ja kierrättäminen ovat jo
osa nykypäivää. Tavallisen kotiäidin Kela-tienesti ei ole kovin suuri, joten
perheen elättäminen haastaa miettimään, miten taloudellista tilannetta voisi
parantaa. Omat kädentaidot ja oma identiteetti ovat tuottaneet useille jo
lisätienestejä kotona ollessa. Blogikirjoituksilla voi tienata. Koruja ja
erityisesti lastenvaatteita tekeviä taitureita on internet pullollaan. On hienoa,
että kädentaidot on otettu näyttävästi esille vähänevien luonnonvarojenkin
kannalta. Uudet työmuodot, kuten bloggaus ovat myös asia, mikä pitää tiedostaa.
Kukaan ei sanonut 80-luvulla olevansa isona bloggaaja.
Työmuodoissa ja ehkä
erityisesti työajoissa olisi paljon muutettavaa kotiäidin näkemyksestä. Olisi
hienoa voida tehdä työtä, vaikka kodin ulkopuolellakin, joustavasti ja omaa
itseään kuunnellen. Kaikki äidit eivät halua olla ikuisesti kotiäitejä, joku
voisi haluta tehdä osa-aikaisesti omaa työtään, mutta työsopimukset eivät
kaikkeen jousta, eivätkä työnantajat. Jotkut kotiäidit ovat tyytyväisiä oloonsa
kotona, eivätkä kaipaa työelämään. En tiedä tuoko tämän tunteen se, jos tietää,
että perheessä pärjätään ekonomisesti hyvin, vaikka äiti ei töissä kävisikään. Malleja
ja ajatuksia on monia. Kaikilla äideillä ei myöskään ole työtä johon voisi kotoa palata.
Hallituksen halu jakaa kotihoidon tukea vanhempien
kesken mietityttää. Perhepaketti tosin haudattiin, ainakin hetkeksi. Uusi
hallitus saattaa sitä vielä tonkia lisää ja lisäselvityksiä se varmasti
kaipaakin. En tiedä muuttuisiko moni asia, jos työelämä olisi joustavampi
kaikilla aloilla naisille. Miehen jääminen kotiin ei välttämättä ole
taloudellisesti moneltakaan kannalta katsottuna kannattavaa, erityisesti jos mies ansaitsee enemmän kuin nainen. Onko sitä
poliittisestikaan loppupelissä? Miehen jääminen kotiin on perhekohtaista. Siitä syystä
moni on sitä mieltä, että perheiden pitäisi saada itse päättää, kuka jää pienen
lapsen kanssa kotiin. Itse näkisin, että jos työelämä joustaisi toisella tapaa
naisten kanssa, se olisi tasa-arvoisempaa ja naiset voisivatkin haluta ja pystyisivät
tekemään työtä aikaisemmin (mihin kai kotihoidon tuen jakamisella pyritään) sen
sijaan, että olisivat vuosi toisensa perään kotona. Kysymyksessä kuka jää
kotiin lapsensa kanssa, pitäisi myös huomioida väestön ikääntyminen ja ne
perheet jotka ovat onnellisessa asemassa osallistuvien isovanhempien suhteen.
Nämä onnelliset perheet, joilla on isovanhemmat käytettävissä lastenhoitoon, voitaisiin
valjastaa enenemässä määrin auttamaan pienten lasten hoidossa ja äiditkin
voisivat päästä töihin. Mutta kaikki kaikessa, äitien työllisyys ja
työllistäminen on monimutkainen vyyhti ja erilainen perheiden välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti