Kuka jää kotiin lapsen kanssa?

Ensimmäisen skenaarion pohjalta mietityttää paljolti politiikka, lait ja ekonomia. Kotiäitien yrittäjyys ja kierrättäminen ovat jo osa nykypäivää. Tavallisen kotiäidin Kela-tienesti ei ole kovin suuri, joten perheen elättäminen haastaa miettimään, miten taloudellista tilannetta voisi parantaa. Omat kädentaidot ja oma identiteetti ovat tuottaneet useille jo lisätienestejä kotona ollessa. Blogikirjoituksilla voi tienata. Koruja ja erityisesti lastenvaatteita tekeviä taitureita on internet pullollaan. On hienoa, että kädentaidot on otettu näyttävästi esille vähänevien luonnonvarojenkin kannalta. Uudet työmuodot, kuten bloggaus ovat myös asia, mikä pitää tiedostaa. Kukaan ei sanonut 80-luvulla olevansa isona bloggaaja.

 

Työmuodoissa ja ehkä erityisesti työajoissa olisi paljon muutettavaa kotiäidin näkemyksestä. Olisi hienoa voida tehdä työtä, vaikka kodin ulkopuolellakin, joustavasti ja omaa itseään kuunnellen. Kaikki äidit eivät halua olla ikuisesti kotiäitejä, joku voisi haluta tehdä osa-aikaisesti omaa työtään, mutta työsopimukset eivät kaikkeen jousta, eivätkä työnantajat. Jotkut kotiäidit ovat tyytyväisiä oloonsa kotona, eivätkä kaipaa työelämään. En tiedä tuoko tämän tunteen se, jos tietää, että perheessä pärjätään ekonomisesti hyvin, vaikka äiti ei töissä kävisikään. Malleja ja ajatuksia on monia. Kaikilla äideillä ei myöskään ole työtä johon voisi kotoa palata.

 

Hallituksen halu jakaa kotihoidon tukea vanhempien kesken mietityttää. Perhepaketti tosin haudattiin, ainakin hetkeksi. Uusi hallitus saattaa sitä vielä tonkia lisää ja lisäselvityksiä se varmasti kaipaakin. En tiedä muuttuisiko moni asia, jos työelämä olisi joustavampi kaikilla aloilla naisille. Miehen jääminen kotiin ei välttämättä ole taloudellisesti moneltakaan kannalta katsottuna kannattavaa, erityisesti jos mies ansaitsee enemmän kuin nainen. Onko sitä poliittisestikaan loppupelissä? Miehen jääminen kotiin on perhekohtaista. Siitä syystä moni on sitä mieltä, että perheiden pitäisi saada itse päättää, kuka jää pienen lapsen kanssa kotiin. Itse näkisin, että jos työelämä joustaisi toisella tapaa naisten kanssa, se olisi tasa-arvoisempaa ja naiset voisivatkin haluta ja pystyisivät tekemään työtä aikaisemmin (mihin kai kotihoidon tuen jakamisella pyritään) sen sijaan, että olisivat vuosi toisensa perään kotona. Kysymyksessä kuka jää kotiin lapsensa kanssa, pitäisi myös huomioida väestön ikääntyminen ja ne perheet jotka ovat onnellisessa asemassa osallistuvien isovanhempien suhteen. Nämä onnelliset perheet, joilla on isovanhemmat käytettävissä lastenhoitoon, voitaisiin valjastaa enenemässä määrin auttamaan pienten lasten hoidossa ja äiditkin voisivat päästä töihin. Mutta kaikki kaikessa, äitien työllisyys ja työllistäminen on monimutkainen vyyhti ja erilainen perheiden välillä.